Lucia-juhla

Pyhä Lucia oli alun perin sisilialainen aatelisneito, joka kärsi marttyyrikuoleman kristittyjen vainoissa v. 304. Eläessään hän auttoi köyhiä ja kärsiviä. Myöhemmin häntä on pidetty sokeiden suojeluspyhimyksenä. Suomeen Lucia-perinne levisi Ruotsin kautta.  Lucian päivää juhlittiin Ruotsissa 1700-luvulla koulujen viimeisenä työpäivänä ennen joululomaa. Juhlaa vietettiin myös kodeissa. Siellä tuli tavaksi, että nuori valkopukuinen neito kynttiläkruunu päässä tarjoilee kotiväelleen aamulla sängyn viereen aamiaistarjottimen, jolla on kahvileipänä mm. lussekatter, kissanmuotoisia pullia. Uskottiin taikoihin ja kun söi kissanmuotoisen pullan, sai olla rauhassa pahoilta hengiltä. Tukholmassa alettiin järjestää 1920-luvulla suuria Lucia-kulkueita. Tapa levisi Suomeen 50-luvulla ja Luciasta tuli Folkhälsanin hyväntekeväisyyskampanjan keulakuva.  
Kaikissa tarinoissa kuvataan Lucian valoisaa olemusta samalla tavalla. Lucia saapuu vuoden pimeimpään aikaan kynttiläkruunu päässä tuoden valoa. Lucia on sankari, hän on marttyyri, rohkeuden ja lujan uskon symboli. Vaikka hän on hento ja valkoinen, hän pitää sen minkä uskoo hyväksi ja todeksi. Lucia kehottaa meitä miettimään  lähimmäisenrakkautta, halua auttaa ja ilahduttaa toinen toistamme.