Viron matka

Oppilaiden matkapäiväkirja

Valkeni sekin torstaipäivä, kun me 20 lukiolaista ja viisi opettajaa lähdimme kohti tuntematonta. Tarkoituksenamme oli vierailla ystävyyskoulussamme Kilingi-Nömmessä ja tutustua virolaisiin nuoriin sekä heidän kulttuuriinsa. Joutsan lukiolla on ollut ystävyystoimintaa Kilingi-Nömmen kanssa jo useita vuosia. Vuonna 1991 saimme joukon oppilaita vieraaksemme Joutsaan, ja nyt meillä oli viimein mahdollisuus tehdä vastavierailu Kilingi-Nömmeen. Lähdimme torstaina 10.10. Rauno Aholan luotsaamina jännittyneinä kohti Tallinnaa. Laivamatka sujui rattoisasti, ja aikaisin aamulla saavuimme Tallinnan satamaan. Satamasta matka jatkui Kilingi-Nömmeen, jossa meitä jo odotettiin. Koko matkan jännittävin osuus oli lähestymässä, nimittäin nyt tulisimme kohtaamaan ystävämme. Heidän ja heidän perheidensä kanssa jokainen tulisi viettämään seuraavan vuorokauden. Saimme tutustua uusien ystäviemme kanssa keskkooliin ja koulun opetukseen parin tunnin ajan. Opiskelu on jonkin verran erilaista kuin Suomessa; opetus on luentomaisempaa ja oppilaat vaikuttavat ahkerammilta kuin täällä Suomessa, tai ainakin Joutsassa. Koulussa on noin 700 oppilasta, eli ekaluokkalaisista aina meidän abi-ikäryhmäämme asti. Koulussa käytettävät oppikirjat ovat lähes samanlaisia kuin meillä ja ne ovat hyväkuntoisia, vaikkakin niitä on kierrätetty hyvinkin monella oppilaalla. Kilingi-Nömme keskkoolissa on panostettu ATK-laitteistoon. Koulussa on 8 kappaletta 486-koneita ja kaksi Pentiumia CD-asemineen. Kun olimme viettäneet mielenkiintoisia hetkiä tunneilla, siirryimme ruokailun jälkeen juhlasaliin. Tervehdyspuheiden jälkeen "reisijuht", matkanjohtajamme Veli Töyrylä, luovutti rehtori Aarne Linkille Lions Club Joutsa/Jousan lahjoittaman kauko-ohjattavan CD-stereoradionauhurin (eli monitoimimankan). Koulun puolesta lahjoitimme laskimia oppilaiden käyttöön. Saimme seurata korkeatasoisia laulu- ja voimisteluesityksiä. Kun ohjelma oli ohi, hajaannuimme eri puolille tätä pientä, mutta kaunista kaupunkia isäntäperheidemme pariin. Loppupäivän saimme viettää uusien ystäviemme kanssa miten halusimme. Oli mielenkiintoista nähdä virolaisten nuorten arkipäivää ja perhe-elämää. Kielitaidon puute ei ollut esteenä; englannin, viron, suomen ja saksan sekamelskalla pärjäsi oikein hyvin. Lauantaiaamuna heitimme jäähyväiset Kilingi-Nömmelle ja suuntasimme kohti Tartoa. Matkalla pysähdyimme eräällä pienellä maatilalla Köpussa. Eläkeläispariskunta hoitelee tätä 2 hehtaarin tilaansa ja monia kotieläimiään ahkeruudella. Kaunis ja historiallinen Tarton yliopisto avautui meille pääarkistonhoitaja Toomas Hiion esittelemänä. Yliopisto on suosittu suomalaisten keskuudessa, sillä jo toistasataa suomalaista opiskelee siellä. Ovathan eläminen ja lukukausimaksut Tartossa huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Korkeatasoinen opetus ja mahdollisuus opiskella lähes kaikkia tieteenaloja houkuttelee opiskelijoita ulkomailta. Ennen Tallinaan lähtöä kävimme Joutsan ystävyyskunnassa Tähtväressä tervehtimässä kunnanjohtajaa, joka oli juuri saunan lämmityspuuhissa. Illan tummuessa saavuimme Tallinnaan, jossa majoituimme hotelli Olympiaan. Hyvinnukutun yön jälkeen jaksoimme viettää sunnuntaiaamun Mustamäen torilla tuliaisia ostellen. Kiitämme opettajiamme Kaija ja Veli Töyrylää, Pirjo ja Paavo Valkosta sekä Marja Ollilaista saamastamme mahdollisuudesta tutustua naapurimaahamme. Unohtaa ei sovi myöskään kuljettajaamme Rauno Aholaa ja kaikkia niitä, jotka mahdollistivat hienon matkamme. Suurtänu kaikkien matkalaisten puolesta!

Johanna Flinkman, Ilona Savitie, Outi Sukanen

Matkalla havaittua ja opittua opettajan silmin

Joutsan lukiossa on jo pitkän aikaa toiminut kansainvälisyystyöryhmä, johon tällä hetkellä kuuluvat matkalla mukana olleet opettajat. Kansainvälisyyskasvatus huomioidaan ensinnäkin opiskelussa. Lisäksi koulun oppilaat tekevät vuosittain lukuisia opinto-matkoja eri maihin kautta maailman. Vuonna 1989 Joutsan lukio sai ystävyyskoulun etelä-Virosta Kilingi-Nömmestä. Kilin-gi-Nömme on vastaavanlainen aito pikku kaupunki kuin Joutsa ja mainio löytö ystävyyskoulupaikkakunnaksi. Kilingi-Nömme Kesk-koolin opiskelijat ovat vierailleet kaksi kertaa Joutsassa, ja nyt myös Joutsan lukiolaiset kaksi kertaa Kilingi-Nömmessä. Matkan kustannukset eivät tällä kertaa rasittaneet kunnan taloutta vaan ne saatiin hoidettua muuten. Matkan yhteydessä esitettiin Kilingi-Nömmen keskkoolilaisille kutsu saapua ensi vuonna vierailulle Joutsaan.

Matkalle pääsivät 45 hakijan joukosta seuraavat 20 Joutsan luki-on eri kunnista olevaa opiskelijaa: Hartolasta Hanna-Leena Heinonen, Jenni Rinne, Ville Siihola, Tommi Vigman ja Juha-Matti Vihtanen, Leivonmäeltä Antti Hovila, Eeva Hytönen ja Katriina Kal-lioinen, Luhangasta Tomi Iikkanen ja Arto Karppinen sekä Jout-sasta Johanna Flinkman, Tarja Karhula, Eeva-Liisa Marjomaa, Mari Niemi, Tiina Niemi, Juha Nieminen, Pekka Nurminen, Ilona Savitie, Outi Sukanen ja Kati Suuronen.

Kaikki 12 koululuokkaa työskentelivät samassa suuressa koulura-kennuksessa. Vieressä oli lisäksi esikoulu. Oppilaita on vielä runsaasti, mutta alle kouluikäisten ikäryhmät ovat jo sielläkin huomattavasti pienemmät. Jakaannuimme lähinnä lukiotasoa vastaavien luokkien eri tunneille seuraamaan opiskelua kahden tunnin ajaksi. Opetus oli luentotyyppisempää, oppilaat tekivät runsaasti kysymyksiä ja kävivät luontevasti näyttämässä vihkojaan oppituntien aikana. Opiskelu oli uutteraa ja vihkot siistejä, väripiirroksin tehostettuja. Lukioluokilla oli huomattavasti enemmän tyttöjä kuin poikia, esimerkiksi 11. luokan matematiikan tunnilla oli 17 tyttöä ja 11 poikaa. Matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan opettajat olivat naisia. Perusopiskeluohjelma on kaikilla sama, mutta lisäksi voi valita erityiskursseja. Esimerkiksi 12. luokan fysiikassa opiskeltiin ydinfysiikkaa ja suhteellisuusteoriaa. Matematiikassa taso vaikutti jokseenkin meidän pitkän matematiikan kaltaiselta, jota Suomessa ei kaikkien uskota ymmärtävän. Vaikka kalusteet olivat vanhoja, koulu toimi hyvin. Kehityksen kärjessä oltiin mm. tietokonelaitteissa ja vahvistinlaitteissa miksereineen ja lukuisine mikrofoneineen.

Koulun oppilaiden meille esittämät liikuntaesitykset olivat yllättävän korkeatasoisia, samoin musiikkiesitykset koulun musiikinopettajan omien sävellysten ja dynaamisesti aaltoilevien flyygelisäestysten korostamina. Koulun mainiossa tyttötertsetissä laulava Liisi Koikson on voittanut aikaisemmin lasten laulukilpailuja mm. Suomessa (Salossa) ja Italiassa. Keskustelin hänen kanssaan mahdollisuudesta esiintyä ensi kesän Joutopäivillä. Erikoisuutena voidaan mainita, että koulussa on erityinen harrastustoiminnan johtajan virka eli "huvitööjuht", jota hoitaa yhteyshenkilömme Margit Schmidt, joka puhuu hyvin Suomea.

Matkamme toinen pääkohde oli v. 1632 Kustaa Vaasan perustama kuuluisa ja perinteikäs Tarton Yliopisto, jonka tarjoamasta jatko-opiskelumahdollisuudesta myös monet matkalla olleet Joutsan lukion oppilaat ovat kiinnostuneita. Joutsan lukiosta ylioppilaaksi valmistunut Mikko Peltoniemi opiskelee nyt jo toista vuotta siellä. Lukukausimaksut ovat n. 11 000 mk vuodessa, mutta edullisten asumiskustannusten takia kokonaiskustannukset jäävät alhaisemmiksi kuin Suomessa. Oppaamme, pääarkistonhoitaja Toomas Hiio sanoi, ettei hän tiedä mistä opiskelijat saavat rahansa, mutta rahaa heillä tuntuu olevan enemmän kuin yliopiston professoreilla. Esimerkiksi lääketiedettä pääsee opiskelemaan helposti, ja opiskelukielenä voi olla aluksi englanti, mutta opiskelu on vaikeaa ellei ole lukiossa opiskellut riittävästi fysiikkaa ja kemiaa. Yliopiston rakennukset olivat asialliset ja hyväkuntoiset. Yliopiston esittelykierros päättyi mäellä sijaitsevaan yliopiston museoon. Toomas Hiio kertoi mielenkiintoisesti menneitten aikojen opiskelusta yliopistossa kaksintaisteluineen ja erikoisine opiskelijoiden pukuineen. Professorien eläkkeelle siirtyminen määräytyi menneinä vuosisatoina hyvin käytännöllisesti. Jos professori ei enää jaksanut kävellä jyrkästi päärakennuksesta museo- ja arkistorakennukseen nousevaa polkua, hän joutui siirtymään eläkkeelle. Siitä oli polku saanut myös erikoisen nimensä Ä "Professorin kuolema".

Matkaohjelmaan kuului käväisy eläkeläispariskunnan Käthe ja El-mar Schmidtin pienellä maatilalla aidolla maaseudulla Pärnun ja Viljandin välillä. Tämä viehättävä maatila on mainio näyte siitä, miten perinteisin menetelmin ilman investointeja saadaan turvattua peruselintarvikehuolto. Suomalaisten käsitys siitä, että itäisen suurvallan alaisuudessa puoli vuosisataa eläneet ihmiset eivät enää osaisi tehdä työtä, osoittautui myös täällä virheelliseksi. Kahdesta hehtaarista oli otettu irti kaikki mahdollinen. Kotieläiminä oli lehmä, vasikka, pari sikaa, lampaita, kanoja, hanhia, kaneja, kissa ja koira. Viljely ulottui puutarhasta juurikasmaahan ja peltoviljelyyn. Sellaista kodikkuutta ja elämän läheisyyttä ei nykyään enää juuri tapaa. Perheen emäntä osasi monet perinteiset taidot ja oli loihtinut suussa sulavat herkut tilan omista tuotteista.

Saimme luvan esittää myös arkaluonteisen kysymyksen, että millaiset ovat olot nykyisin verrattuna aikaan Neuvostoliiton alaisuudessa. Olot ovat nyt paljon huonommat. Eläke on noin 1000 kruunua kuussa (alle 400 mk), eikä se tahdo riittää. Entä haluaisitteko neuvostoajan takaisin, utelimme edelleen. Eivät haluaisi. Vaikka rahalliset vaikeudet ovat suuret, on paljon muutakin. Ei missään tapauksessa, vahvisti tulkkimme Margit. Ilmeisesti mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen ja vapaustekijät ovat nykyisin paremmat.

Yleisiä havaintoja Virosta

Nykypäivän virolaiset vaikuttavat yllättävän aktiivisilta ja edistymishaluisilta. Rakennuskanta on yleensä vanhaa, mutta jon-kin verran uusiakin asuinrakennuksia on jo tehty. Kotien va-rus-tus alkaa olla jo lähellä suomalaista tasoa kodinkoneineen ja kauko-ohjattavine televisioineen sekä muine kodinelektroniikkalaitteineen. Palkkataso vaihtelee välillä 2000 Ä 4000 kruunua kuussa (750 Ä 1500 mk). Suomalaisilla rahan riittämättömyyttä valittavilla ihmisillä olisi paljon opittavaa virolaisilta, jotka saa-vat ihmeen vähällä rahalla ihmeen paljon aikaan. Viisi vuotta sitten kauppojen hyllyt olivat tyhjiä. Nyt ne suorastaan pursusivat samanlaista tavaraa kuin meillä. Hintataso oli yleensä noin 30% matalampi. Erikoisen halpa oli suomalaisella tekstityksellä varustetun Filmnet-televisio-ohjelman katselumaksu, 200 kruunua (76 mk) vuodessa, kun se meillä on 1600 mk vuodessa. Myös bensiinin litrahinta oli halpa, 4,5 Ä 5 kruunua (1,5 Ä 1,9 mk). Autot ovat viime vuosina vaihtuneet Ladoista länsiautoiksi. Matkustaminen on virolaisille edelleen kallista. Silti matkustaminen ulkomaille, lähinnä Suomeen, Ruotsiin ja Saksaan on erittäin suosittua.

Veli Töyrylä

Kuvia Viron matkalta:

Koulun oppilaiden liikuntaesitys

Pääarkistonhoitaja Toomas Hiio Tarton yliopistosta kertomassa opiskelusta joutsalaisille vieraille

Ilona Savitie ja Johanna Flinkman Kustaa Aadolfin patsaan juurella Tarton Yliopiston puistossa

Isäntiä ja vieraita koulun edessä lähtötunnelmissa

Sivun alkuun