Sisällysluettelo
1. Korkokuva ja kallioperä ; 2. Kasvillisuus
1 . Rautatie ; 2. Maantiestö ; 3. Vesiliikenne ; 4. llmaliikenne
IX. Maatalous, metsänhoito ja kalastus
XI. Posti ja sähköinen tiedonsiirto
Saksan liittotasavalta sijaitsee maanosamme keskellä pohjoisen lauhkean vyöhykkeen alueella (6-15° itäistä pituutta ja 47-55° pohjoista leveyttä). Kasvillisuus on pääosin lauhkean ilmaston lehtimetsää ja niittyjä. Korkeammilla paikoilla kasvaa havumetsää.
Naapurivaltioita Saksalla on enemmän kuin millään muulla Euroopan valtiolla: pohjoisessa saksa rajoittuu Tanskaan, lännessä Alankomaihin, Belgiaan, Luxemburgiin ja Ranskaan, etelässä Sveitsiin ja Itävaltaan ja idässä Tsekinmaahan ja Puolaan eli yhteensä yhdeksään maahan joiden kanssa Saksalla on n. 3,790 km yhteistä rajaa. Pohjoisessa Saksa rajoittuu myös Itämereen ja Pohjanmereen. Rantaviivaa tulee yhteensä noin 2,400 km.
1. Korkokuva ja kallioperä
Saksasta voidaan erottaa pohjois-etelä suunnassa kolme eri tyyppistä maantieteellistä aluetta. Ne ovat Pohjois-Saksan alanko, Keski-Saksan vuoristoalue ja Etelä-Saksan Alppien etumaa, joka kohoaa aivan Saksan ja Itävallan ja Sveitsin välisellä rajalla Alpeiksi. Kaikki kolme eroavat toisistaan huomattavasti niin maantieteellisesti kuin ilmastollisesti.
I. Pohjois-Saksan alanko
Pohjois-Saksan alanko ulottuu Tanskan rajalta noin 150-400 km leveänä vyöhykkeenä etelään. Maaperä on hyvin sileää ja runsasjärvistä mutta kumpuilevaa johtuen siitä, että alue on osa Itä-Euroopan suurta alankoa joka syntyi jääkauden aikana, kun mannerjää kulutti maanpintaa.
Maaperä on pääasiassa melko viljavaa ruskomaata (Katso maannokset kartta kolme sivua eteenpäin). Pohjoisen rannikon tuntumassa ja etelämpänä aivan keskivuorten reunamilla on myös suurilla alueilla alavaa hedelmällistä lössimaata. Hiukan rannikolta sisämaahan päin tultaessa maaperä nousee ja muuttuu kuivemmiksi hiekkakankaiksi.
Aluetta halkovat useat joet, jotka kuljettavat maa-ainesta keskivuoriston alueelta rannikkoa kohti suurentaen näin hedelmällistä lössimaa-aluetta. Suurimpia joista ovat Elbe, Weser ja Aller (Katso kartta kaksi sivua eteenpäin). Jokia on myös paljon yhdistelty kanavien avulla liikenneyhteyksien parantamiseksi. Alueella on myös melko paljon järviä, joista suurimpia Müritz ja Schwerinner See. Pohjoinen rannikko on melko rikkonaista ja pieniä saaria on melko paljon, etenkin Pohjanmeren rannikolla. Friisein saaret on pitkä saari jono josta osa on Saksan rannikon tuntumassa ja joka jatkuu Alankomaiden puolella. Suurin saari on kuitenkin Rügen, joka on Itämeren puolella.
Pohjois-Saksan alangot ovat merkittäviä maanviljelys- ja karjatalousalueita. Alueelta saadaan myös teollisuudelle tärkeitä raaka-aineita ja tärkeitä energian tuotannossa käytettyjä kivihiiltä, öljyä, maakaasua ja ruskohiiltä. Näiden suurten raaka-ainevarojen ansiosta alueella paljon teollisuutta.
II. Keski-Saksan vuoristoalue
Kesi-Saksa on hyvin vuoristoista aluetta. Sitä halkovat monet erisuuntaiset ja eri-ikäiset vuorijonot ja -ryhmät. Suurimpia näistä ovat Reinin liuskevuoriin kuuluvat Taunus, Eifel, ja Sauerland, Thüringer Wald, Erzgebirge ja Harz (Katso kartta seuraavalla sivulla). Nämä vuoristot ovat lohkovuoristoja, jotka ovat syntyneet kun eri laatat ovat puristuneet toisiaan vasten ja kun laatat ovat murtuneet toinen puoli niistä on noussut ympäristöään ylemmäs. Vuoristojen korkeimmat huiput yltävät vain noin 1000 m. Korkein vuori on Harz vuoristossa oleva Brocken (1142 m). Keskivuoristo on alkulähde monille joille kuten Tonava.
Reinin liuskevuoret ovat Reinin, joka kulkee 20-40 km leveässä vajoamalaaksossa, molemmin puolin. Ne ovat syntyneet maankuoren epätasaisen kohoamisen aiheuttamana tertiääri- ja kvartäärikausilla (eli n. viimeisen 65 milj. vuoden aikana), joten ne ovat jo suhteellisen vanhoja ja niiden huiput ovat kuluneet pyöreiksi (Katso kartta eri-ikäisistä poimuvuorista kaksi sivua eteenpäin). Tällöin on myös syntynyt tulivuoria. Laacher See on esimerkki järvestä, joka on syntynyt entisen tulivuoren kraatteriin. Pinnanmuodon muutosten takia näistä tulivuorista ei ole enää oikeastaan paljoakaan merkkejä. Kallioperältään Reinin liuskevuoret ovat pääasiassa paleotsoottisia metamorfoituneita liuskeita.
Keskivuoriston alueella on merkittävät mineraali- ja metsävarat. Mineraalivaroista osa on jo ehtymässä ja metsiä uhkaavat ilmansaasteet. Jokien laaksot ovat sopivia alueita maanviljelykseen hyvän maaperän ja suojaisan paikan takia. Reinin laakso on kuuluisaa viininviljelyaluetta.
III. Etelä-Saksan Alppien etumaa
Etelä-Saksessa Bayerischer Waldin ja Schwarzwaldin väliin jää laaja ylänkö ns. Alppien etumaa. Ylängön sedimenttikerrosten päällä on paksuja moreeni- ja sorakerrostumia, jotka syvälle etumaastoon tunkeutuneet alppijäätiköt ja niiden sulamisvedet ovat kasanneet. Alueella on useita suuria järviä kuten Chiemsee, Stranberger See, Ammersee ja eteläisellä rajalla oleva kaikkein suurin Boodensee.
Aivan Saksan eteläisellä rajalla etumaa kohoaa alpeiksi, jotka ovat nuoria poimuvuoria ja näin ollen vuoret ovat korkeita ja terävä huippuisia. Saksan puolella korkeimmat huiput jäävät alle 3000 m, korkein on Zugspitze (2963 m), joka on samalla Saksan korkein vuori.
Etelä-Saksa on tärkeätä matkailu- ja talviurheilualuetta. Siellä on useita suuria talviurheilukeskuksia, tunnetuin niistä on Garmisch-Partenkirchen Zugspitzen juurella, jossa järjestettiin talviolympialaiset vuonna 1936.
2.Kasvillisuus
Saksassa kasvillisuus on pääasiassa lauhkean vyöhykkeen kesävihantia lehtimetsiä (Katso kasvillisuusvyöhykkeet kartta alapuolella ja ilmastovyöhykkeet kartta seuraavalla sivulla). Kasvukausi on selvästi pidempi kuin havumetsäalueella, mutta kuitenkin talvet ovat sen verran kylmiä, että maa jäätyy ja puiden on pudotettava lehtensä. Jokavuotinen lehtikarike vaikuttaa osaltaan siihen, että maannos on melko viljavaa ruskomaata. Tämän vuoksi osa metsistä on hakattu pelloiksi.
Metsien tyypillisiä puita ovat jalot lehtipuut, kuten pyökki, tammi, vaahtera, jalava ja lehmus. Karummilla paikoilla ja vuoristoissa on myös havupuita. Lehtimetsissä on myös runsaasti aluskasvillisuutta, kuten erilaisia pensaita, kukkia ja ruohoja.
Saksa sijaitsee ilmastollisesti pohjoisen lauhkean vyöhykkeen alueella. Saksassa voidaan havaita melko selvästi neljä erillistä vuodenaikaa, kuten tälle vyöhykkeelle on ominaista. Pohjoisessa kuitenkin Itä- ja Pohjanmeri pienentävät näitä eroja, joten kesällä rannikolla on hiukan viileämpää kuin sisämaassa ja puolestaan talvella rannikolla on lämpimämpää kuin sisämaassa. Keskilämpötila kylmimpään vuodenaikaan, tammikuussa on rannikolla -0,5- 1,5°C sisämaassa alle -6°C ja heinäkuussa rannikolla on 17-20°C ja sisämaassa jonkin verran yli 20°C (Katso lämpötilakartat seuraavalla sivulla). Atlantilla Norjan rannikontuntumassa kulkeva Golf-virta vaikuttaa myös hiukan Saksan lämpötiloihin.
Säät Saksassa ovat hyvin vaihtelevia. Vuotuiset sademäärät ovat Pohjois-Saksassa 500-700 mm ja Etelä-Saksassa 700-1500 mm, Alppien osassa jopa yli 2000 mm vuodessa. Niihin vaikuttavat Pohjois-atlantilla syntyvät syklonit eli liikkuvat matalapaineet, jotka syntyvät kun etelän lämpimät ja pohjoisen kylmät ilmamassat kohtaavat polaaririntamassa. Polaaririntamassa lämmin ilma työntyy kielekkeinä kylmän alueelle ja nousee ylöspäin, jolloin syntyy matalapaine. Kylmän ja lämpimän ilman rajakohdassa esiintyy sateita. Syklonit liikkuvat Atlantilta koilliseen siten, että kesällä ne liikkuvat Pohjois- ja Keski-Euroopan yli ja talvella Etelä-Euroopan yli. Tästä syystä tuuletkin vaihtelevat sen mukaan missä matalapaine sijaitsee. Matalan pohjoispuolella tuulet ovat koillistuulia ja eteläpuo-lella lounais- ja länsituulia.
Saksassa puhaltaa Föhntuuli, joka on paikallistuuli. Föhntuuli eli Alppien lämmin, kuiva laskutuuli syntyy kun Välimeren korkean alueelta virtaa lämmintä ilmaa Alppien yli Keski-Euroopassa olevaa matalapainetta. Lämpimän ilmamassan sisältämä kosteus tiivistyy sateeksi Alppien etelärinteillä, ja samalla vapautuu lämpöä. Kun ilma kulkee vuorten yli se jäähtyy vähemmän, mitä lämpenee tulles-saan vuorilta alas. Näin syntyy lämmin, kuiva laskutuuli.
Germaaneista polveutuvat saksalaiset mainitaan ensimmäisen kerran n. 300-luvulla eKr. 500-luvulla jKr. mennessä germaani ovat asettuneet kansainvaellusten jälkeen paikoilleen. Kolmesataa vuotta myöhemmin saksalainen ja ranskalainen osa eroavat toisistaan. 900-luvulla saksilainen kruunataan Rooman keisariksi ja näin syntyy pyhä saksalais- roomalainen keisarikunta.
Saksalais- roomalaisen keisarikunnan kautta syntyy vähitellen Preussi 1700-luvun alussa joka yhdistyy muiden pienten saksalaisten valtioiden kanssa 1870-luvulla Vilhelm I:n johdolla, joka kruunattiin Saksan keisariksi. Saksan keisarikunta eli ns. Toinen valtakunta luhistuu ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Maailmansodan jälkeinen rauha solmittiin Versaillesissa 1919. Saksa todettiin syylliseksi sotaan ja pakotettiin sotakorvauksiin ja aluemenetyksiin. Saksasta tehtiin tasavalta Weimarin valtiosäännön mukaan.
Suurista sotakorvauksista seurasi lama ja ihmiset eivät olleet tyytyväisiä sotakorvauksiin ja rauhanehtoihin, kuten ei myöskään Adolf Hitlerin johtama Kansallissosialistinen puolue (NSDAP). Vuoden 1932 vaaleissa kansallissosialisteista oli tullut Saksan parlamentin suurin puolue. Seuraavan vuoden alussa presidentti Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi; alkoi natsidiktatuurin kausi. Saksa aloitti laajentumisen valtaamalla ensin Itävallan ja Tsekkoslovakian sudeettialueet vuonna 1938. Tällöin Saksan ei tarvitse turvautua edes aseisiin. Syyskuussa -39 aloittaa Saksa virallisesti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan. Aluksi Saksa menestyi hyvin ja ehti pitää vallassaan suurinta osaa Eurooppaa. 1942 sotaonni kuitenkin kääntyi ja saksalaisten oli antauduttava ehdoitta toukokuussa 1945.Hitlerin Tuhatvuotinen Kolmas valtakunta oli lakannut olemasta ja Hitler itse oli tehnyt itsemurhan. Saksa tuomittiin jälleen valtaviin sotakorvauksiin ja aluemenetyksiin. Lisäksi liittoutuneet jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Samoin Berliini jaetaan neljään osaan. 1949 länsiliittoutuneet (USA, Ranska ja Englanti) yhdistivät miehitysvyöhykkeensä Saksan liittotasavallaksi ja Neuvostoliitto muodosti omasta miehitysvyöhykkeestään Saksan demokraattisen tasavallan (DDR). Saksat pysyivät erillään n. 40 vuotta kunnes vuonna 1990 ne yhdistyivät Saksan liittotasavallaksi.
Saksan kieli on osa indoeurooppalaista kielikuntaa, germaanisten kielten ryhmää. Sukulaiskieliä ovat mm. tanska, norja, ruotsi, hollanti, flaami ja englanti.
Saksan kielessä on runsaasti murteita. Etelän ja pohjoisen eri murteet ovat niin erilaisia, että jopa saksalaisilla itsellään saattaa olla vaikeuksia.
Saksaa puhutaan Saksan lisäksi Itävallassa, Liechensteinissä, suuressa osassa Sveitsiä, Pohjois-Italiassa ja joillain pienillä alueilla Belgiassa. Myös Puolassa, Romaniassa ja joissakin muissa itä-Euroopan maissa saksalaiset vähemmistöt ovat säilyttäneet kielensä. Joka kymmenes kirja, joka maailmassa ilmestyy, on saksankielinen. Lisäksi saksan kielelle käännetään enemmän kirjoja kuin millekkään muulle kielelle.
Väestö
Saksan pinta-ala on pikkuisen vajaa Suomen pinta-alasta. Silti siellä asuu lähes 82 miljoonaa ihmistä. Euroopassa vain Belgiassa ja Alankomaissa on suurempi väentiheys kuin Saksassa (225 as/neliökm). Väestö on kuitenkin jakautunut epätasaisesti. Reinin ja Ruhrin alueella esimerkiksi asuu yli 4 miljoonaa ihmistä. Muita tiheään asuttuja alueita ovat: Franfurtin, Mainzin ja Wiesbadenin seutu Reinin ja Mainin yhtymäkohdassa. Reinin ja Neckarin yhtymäkohta, Stuttgartin teollisuusalue sekä Hampurin, Bremenin, Kölnin, Mûnchenin, Nûrnberg-Fûrthin, Leipzigin ja Dresdenin alueet ovat myös tiheään asuttuja. Tästä näemme, että suurin osa saksalaisista asuu kaupungeissa (72,5 milj.).
Saksan yhdistymisen jälkeen myös Berliinin asukasmäärä on noussut pian jo 8 miljoonaan. Läntiset osat Saksaa ovat yleensä tiheämmin asuttuja kuin itäiset. Itäisen Saksan pinta-alan osuus on vain vajaa kolmasosa ja asukkaita siellä asuu n. 23% Saksan asukkaista.
Syntyvyys Saksassa on maailman alhaisimpia, 11 syntymää per 1000 ihmistä. Kuolleisuus on samaa suuruusluokkaa. Saksa on rikas maa, jossa on korkea koulutus. Siksi kuolleisuus ja syntyvyys ovat alhaisia. Naiset synnyttävät keskimäärin 1,4 lasta. Väestön kasvu onkin johtunut muuttoliikkeestä, mistä johtuukin ennustettu väestön väheneminen jopa kolmella miljoonalla seuraavan 15 vuoden aikana. Sodan jälkeen Saksan alueille muutti noin 13 miljoonaa saksalaista muualta Euroopasta karkoitettuina. Sen jälkeen ihmisiä virtasi länsi-Saksaan itäisistä osista, kunnes Berliinin muuri rakennettiin 1961 ja rajan ylitys tuli vaaralliseksi hengelle. Myöhemmin Saksaan virtasi vierastyövoimaa Välimeren maista teollisuuden työvoimaksi. Nykyään Saksassa asuu 6 miljoonaa ulkomaalaista, joista eniten on turkkilaisia. Etnisiä ryhmiä Saksassa ovat tietenkin suurin, saksalaiset sekä pienet tanskalais- ja slaavivähemmistöt. Uskonto jakautuu protestantteihin (45%), roomalaiskatolisiin (37%) sekä muihin ja kirkkoon kuulumattomiin (18%).
Miksi Saksan alue? Rein on ollut jo kauan tärkeä liikenneväylä, jonka varrelle asettui ihmisiä asumaan. Saksan kansa on muodostunut viimeisen tuhannen vuoden aikana eri heimojen, kuten frankkien, saksien, svaabien ja baijerilaisten sulautuessa yhteen. Toinen maailmansota on aiheuttanut suuria muutoksia väestön rakenteeseen. Mielenkiintoinen seikka on, että näitä elokuvien ja Hitlerin rotuoppien mukaisia sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia saksalaisia on hieman enemmän Saksan pohjoisosissa kuin lounaisosissa, mutta ei ollenkaan yleisesti, vaan paremminkin he ovat harvinaisia.
Lyhyesti väestöstä:
- väestön määrä: 81 966 000
- ennuste vaestöstä vuodelle 2010: 78 200 000
- ennuste väestöstä vuodelle 2025: 73 700 000
- väestöntiheys: 225 ihmistä/neliökm
- kaupunkiväestö: 72 540 000 (= 90%)
- väestön kasvu: -80600 (= -0,1%)
- hedelmällisyys: keskim. 1,4 lasta/nainen
- alle 15 vuotiaita: 12 896 000
- yli 65 vuotiaita: 12 090 000
- muuttoprosentti: neljä tuhannesta (1991)
- odotettavissa oleva elinikä: miehet 73v, naiset 79v
- avioliitot 534 056
- erot 179 243
- etniset ryhmät: lähinnä saksalaisia, pienet tanskalais- ja slaavivähemmistöt
- uskonto: protestantteja 45%, roomalaiskatoliset 37%, muut ja kirkkoihin kuulumattomat 18%
- imeväiskuolleisuus: 0,75%
Saksan talouden perusta on teollisuus. 1994 Saksassa oli noin 51000 teollista yritystä, jotka työllistivät vajaa 7 miljoonaa ihmistä. Kuitenkin teollisuuden osuus rahallisesta tuotosta on vähentynyt 10 prosenttiyksikköä sitten 70-luvun.
Nopeasti laajenevat alat, kuten lentokoneteollisuus ja tietoliikenneteollisuus, eivät vielä pysty kilpailemaan perinteisten tekstiili ja terästeollisuuden kanssa.
Vain vajaat 2% Saksan teollisuusyrityksistä on suuria, yli 1000 työntekijän yrityksiä, samalla kuin kahdessa kolmasosassa yritksiä on alle 100 työntekijää. Silti suurten yritysten tärkeys kasvaa. Yli 30% työvoimasta (2.5 miljoonaa) koko teollisuuden työvoimasta on töissä yli 1000 työntekijän suuryrityksissä. Lisäksi vain muutamat suuryritykset vastaavat puolesta koko teollisuuden liikevaihdosta.
Monet Saksalaiset yritykset ovat tunnettuja ympäri maailman. Monilla on haaroja muissa maanosissakin. Näitä ovat mm. autonvalmistajat Volkswagen, BMW, Daimler-Benz; kemianlaitokset Höchst, Bayer ja BASF; sähkötarvikeyrityks Siemens, energiayhtymät VEBA ja RWE sekä Bosch-yhtymä. Nämä yritykset ovat elintärkeitä suurelle määrälle alihankkijoina toimiville PK-yrityksille.
Tärkeitä teollisuuden haaroja
Autoteollisuus on tärkeimpiä teollisuuden haaroja. Saksa tuottaa maailmassa kolmanneksi eniten autoja USA:n ja Japanin jälkeen. 55% vuonna 1994 valmistuneista 4,3 miljoonasta autosta meni vientiin. Entisen Länsi-Saksan suuret autotehtaat ovat investoineet Itä-Saksan alueelle jopa 10 mrd DM, koska entiset Itä-Saksan autotehtaat eivät valmistaneet kansainvälisesti kilpailukykyisiä autoja eikä tarpeeksi. Autoteollisuuden palveluksessa on 655000 työntekijää ja liikevaihto oli vuonna 1994 213 mrd DM.
Mekaaninen tekniikka on 6700 firmalla alana. Saksa on maailman johtavana maana tällä alalla. 89% yrityksistä on alle 300 työntekijää. Nämä yritykset toimivat mm. suuryritysten alihankkijoina. Saksan mekaaninen tekniikka on hyvin laaja-alaista. Yritykset valmistavat tulostimista maanviljelylaitteisiin. Vuonna 1994 tällä alalla työskenteli 966000 työntekijää, eniten kuin millään alalla Saksassa, ja sen liikevaihto oli 208 mrd DM. 48% tuotteista myytiin ulkomailla. Siitä huomaa, että Saksa on yksi tärkeimmistä mekaanisten laitteiden viejistä läntisissä teollisuusmaissa.
Kemian teollisuus on tärkein perusmateriaalien ja tuotteiden tuottaja Saksassa. Saksa on maailman johtavia maita kemian teollisuutta mitattaessa lähinnä kolmen suuren yhtiön ansiosta: Bayer, BASF ja Höchst. On myös paljon PK-yrityksiä ja nämä kaikki yhdessä työllistävät n 570000 ihmista. Edelleen 1994 liikevaihto oli DM 214 mrd. Yli puolet kemianteollisuuden tuotteista vietiin ulkomaille. Tällä alalla ollaan tekemassä parhaillaan huomattavia muutoksia ympäristön suojelemiseksi.
Sähkötekniikan liikevaihto oli DM 225 mrd vuonna 1994 ja se työllisti noin miljoona saksalaista. Se on eräs tärkeimmistä teollisuuden haaroista. Mielenkiintoista on, että entisen Itä-Saksan alueella tämä ala työllistää vain noin 75000 ihmistä.
Muita aloja:
Ruokateollisuus työllistää reilut puolimiljoonaa saksalaista ja liikevaihto pyörii 220 mrd saksanmarkassa. Tekstiili ja vaatetusteollisuus on edelleen tärkeä ala työllistäen lähes 300000 liikevaihdon ollessa DM 60 mrd. Terästeollisuus tuottaa 41 mrd ja kaivostoiminta 33. Tarkkuustekniikka ja optinen teollisuus pyörii lähinnä PK-yritysten toimesta työllistäen yht. noin 125000 ihmistä. Liikevaihto on 20 mrd edelleen saksanmarkkoina. Näillä yrityksillä on monilla aloilla kansainvälistä toimintaa. Lentokoneteollisuus vaatii korkeinta laatua alihankkijoiltaan ja on usein tulevaisuuden tek nologian tiennäyttäjänä. Saksan lentokoneteollisuudella on Eurooppalaisia yhteistyöprojekteja (mm. Airbus ja Ariane) ja se työllistää 78000 muodostaen liikevaihdoksi DM 18 mrd
Tämä kappale käsittelee lähinnä maantieteellisiä edellytyksiä Saksan taloudelle, ja miten niitä käytetään hyödyksi.
Luonnonvarat ja energia
Saksalla on vain vähän raaka-aineita ja energiaa omasta takaa. Siksi se on pakotettu tuomaan ulkomailta näitä varsin paljolti. Saksa ostaa ulkomailta kaksi kolmasosaa tarvitsemastaan energiasta. Myös mineraalien tuonnista Saksa on riippuvainen. Saksalla on joitakin rautamalmikaivoksia ja hieman öljyesiintymiä. Neljäsosa kulutetusta luonnonkaasusta saadaan omasta maasta. Runsaasti sen sijaan Saksan maaperä sisältää kivihiiltä, ligniittiä ja suolaa. Maantieteelliset ja ilmastolliset syyt rajoittavat uusiutuvien energiavarojen laajempaa käyttöä.
Saksa on eräs maailman eniten energiaa käyttävä maa. Energian säästäminen ja sen järkevämpi käyttö ovat kuitenkin onnistuneet. Tätä kuvaavat seuraavat luvut: vuodesta 1973 vuoteen 1994 kansantuote Saksan osissa kasvoi 55%, mutta energian kulutus vain 8%.
Nykyään ligniitti eli ruskohiili on tärkein kotimainen energianlähde Saksassa. Suurimmat esiintymät löytyvät Rheinland-Pfaltzista, etelä-Brandenburgista, Saksista, Saksi-Anhaltista ja Ala-Saksista. Louhittavat varat ovat noin 56 miljardin tonnin suuruisia. Ruskohiili aiheutti aikaisemmin suurta saastumista varsinkin Itä-Saksan puolella, mutta nykyiset tekniikan parannukset ja muut ympäristön suojeluun liittyvät projektit ovat vähentäneet saastumista.
Kivihiilen pääosa on sijoittunut Ruhrin teollisuusalueelle Nordrhein-Westfalenin alueelle ja Saar:in alueelle. Louhittavat varat arvioidaan olevan noin 24 mrd tonnin tienoilla.
Kivihiilen osuus energiamuotona on pudonnut 18 prosenttiin. Öljy myös menetti merkittävyyttään lähinnä hinnannousun vuoksi. Öljyn osuus energiasta on nykyään n. 41%.
Uusien löydöksien vuoksi Saksan luonnonkaasuvarojen on arvioitu olevan n. 350 mrd neliömetriä. Löydökset sijaitsevat lähinnä Emslandin alueella ja Pohjanmerellä. Kaasua myös tuodaan muista maista, ja se riittänee pitkälle ensi vuosikymmenelle. Kaasun osuus energiamarkkinoista on alle 20%.
Uraania Saksa ei ole louhinut vuodesta 1980. Sen sijaan se tuottaa sitä ulkomailta siellä sijaitsevista kaivoksista ydinlaitosten tarpeisiin. 1994 Saksa tuotti kolmasosan sähköstään ydinvoiman avulla.
Saksalla ei ole omia raaka-ainevaroja, vaikka sillä onkin korkea edelleenjalostustekniikka. Saksa, kuten monet muut länsi-Euroopan maat, joutuu tuomaan ulkomailta raaka-aineensa esim. malmit, rikasteet, rautapohjaiset lejeeringit. Saksa myös yrittää pienentää raaka-ainekulutustaan. Se pakottaa tehostettuun kierrätykseen. Saksa pyrkii turvaamaan raaka-aineen saannin yhteistyöprojektien avulla, joilla yritetään löytää uusia esiintymiä ulkomailta.
Talousmaa Saksa tarvitsee tehokkaan liikenneverkon toimiakseen. Tämä verkko helpottaa liikkumista ja tekee helpommaksi ihmisten valita asuin- ja työpaikkansa ja samalla tasoittaa elinoloja ihmisten kesken.
"Saksan yhtenäisyys" -suunnitelma
Entisen Länsi-Saksan puolella tieverkko on hyvä ja laaja. Sen laajentuminen Itä-Saksan puolelle nopeutuu koko ajan. Suuri paino asetetaan länsi-itä -suuntaiselle liikenteelle, sillä se auttaa Saksan puoliskojen yhtenäistymistä. Vuodesta 1991 Saksan hallinto on tukenut 17 päätie-, vesitie- ja rautatiehanketta tämän mukaisesti. Vuonna 1994 Itä-Saksan alueen kuljetusverkostoon investoitiin DM 10,7mrd.
Ensimmäinen tieverkkosuunnitelma koko Saksan alueelle päätettiin 1993 ja se tulee maksamaan noin DM 453mrd. Tuhon hintaan kuuluu ylläpito, uudistaminen, modernisointi ja laajennus rautatie-, maantie-, ja vesitieverkostoihin vuoteen 2012 asti.
Rautatie
1994 Itä-Saksan ja Länsi-Saksan rautatieverkostot yhdistettiin muodostamaan Deutsche Bundesbahn AG. Tällä toivotaan rautateiden merkityksen kasvavan kuljetusmuotona kustannusten pysyessä pienenä.
Vuonna 1991 Saksa toi liikenteeseen ensimmäiset nopeat junansa. Uudet ICE:t kulkevat jopa 250 km/h. Uudet rataverkot houkuttelevat nopeudellaan vähän pitemmillekin matkoille. Vuonna 1992 noin 1500 pitkän matkan junaa toimi päivittäin useammalla kuin 320 asemalla.
Nykyään on liikenteessa jo junia, jotka ikäänkuin leijuvat magneetin avulla ja kulkevat lähes 300 km/h. Tämä kuljetusmuoto on ympäristöystävällinen ja nopea, joten se tuo vaihtoehdon sekä lentokoineille, että autoille. Suunnitelmissa on rakentaa uusi rataosuus Berliinin ja Hampurin välille, jolla nopeus voisi kasvaa jopa lukemiin 500 km/h.
Saksan rautatiet ovat tärkeä osa kuljetusverkkoa varsinkin tiheään asutuissa osissa Saksaa. Miljardeja on käytetty suurten kaupunkien väliselle rautatieverkostolle, joka olisi yhteydessä metroverkostoon, raitiovaunuihin ja bussisysteemiin. Siinä samat liput kävisivät näihin kaikkiin kuljetusmuotoihin. Suunnitelman tarkoituksena on vähentää ruuhkia ja saastumista jotka autoliikenne aiheuttaa.
Maantiestö
Saksassa on noin 46 miljoonaa rekistöröityä kulkuneuvoa, joista 40 miljoonaa autoa. Määrä on kasvanut huimasti vuodesta 1950, jolloin autoja oli vajaa 2 miljoonaa.
Saksassa teitä on 227 000 km, joista moottoriteitä 11 000 km. Enemmän teitä on vain USA:ssa. Nykyään teiden teitä ei niinkään rakenneta lisää vaan parannellaan ja poistetaan vaarallisia tai ruuhkia aiheuttavia kohtia.
Usein auto on ehdottomasti tärkein kulkuneuvo, mutta joissain osissa Saksaa junaliikenne on mukana. Nämä eivät oikeastaan kilpaile keskenään vaan paremminkin täydentävät toisiaan. Esimerkkinä on kuorma-autojen kuljetus autovaunuissa pitempiä matkoja, jonka jälkeen niiden kuljettamat tavarat voidaan ajaa taas perille.
Vaikka auto on tärkeä yksityisen saksalaisen liikkumiselle, on se myös suurimpia saastumisen aiheuttajia. Teiden turvallisuutta parannetaan jatkuvasti liikennekasvatuksella, uudistetuilla teillä ja uudella tekniikalla sekä autoissa, että muissa liikennelaitteissa.
Vesiliikenne
Saksalla on oma kauppalaivasto, sillä se on suuri vienti- ja tuontimaa. Vuonna 1994 sillä oli 825 laivaa yhteensä 537 tuhannen bruttorekisteritonnin arvosta. On huomattavaa, että kaksi kolmasosaa laivoista on alle 10 vuotta vanhoja, joten ne ovat turvallisia.
Suurimmat satamat Saksassa ovat Hampuri, Bremen/Bremerhaven, Wilhelmshaven, Lübeck ja Rostock.
Nämä satamat säilyttävät kilpailukykynsä maailmalla uudenaikaisuutensa ja tekniikkansa avulla.
Sisävesien laivaliikenne on varsin tehokasta Saksan länsiosissa. Duisburgissa on maailman suurin sisävesisatama. Tärkein vesireitti on Rein-joki haaroineen. Sitä pitkin kuljetetaan kaksi kolmannesta sisävesillä kuljetetuista tavaroista. Noin 3 400 alusta hoitaa Saksan sisävesiliikennettä. Vesireittien pituus on yht. noin 6 900 km. Tulevaisuudessa Saksa parantaa vesireittien hyödyntämistä itäisessä Saksassa.
Ilmaliikenne
Vuonna 1994 yli 100 miljoonaa matkustajaa käytti lentokonetta Saksan lentokentillä. Samalla kaksi miljoonaa tonnia rahtia kuljetettiin. Suurin lentokenttä on Frankfurtissa, joka on Euroopan tärkeimpiä kenttiä. Muita tärkeitä kenttiä ovat Berlin-Tegel, Berlin-Schönefeld, Bremen, Köln/Bonn, Dresden, Düsseldorf, Erfurt, Hampuri, Hannover ym.
Deutsche Lufthansa on tärkeimpiä kansainvälisiä lentolinjoja. Se kuljetti vuonna 1994 vajaa 38 miljoonaa matkustajaa käyttäen 230 lentokonetta. Joka vuosi 20 miljoonaa lomalaista lentää pienemmillä lentoyhtiöillä, kuten Condor, LTU, Hapag-Lloyd, Aero-Lloyd ja Germania. Useammalla kuin 100 kansainvälisellä lentoyhtiöllä on säännöllisiä lentoja Saksan lentokentille, joista taas on suorat yhteydet yli 200 eri kohteeseen yli sadassa maassa.
Lentokenttien turvallisuusstandardeja täytyy jatkuvasti uudistaa Saksan ilmatilan suuren kuormituksen vuoksi.
Maatalous, metsänhoito ja kalastus
Saksa on paitsi teollistunut myös tehokas maatalousmaa. Noin puolet Saksan pinta-alasta eli n. 18 miljoonaa hehtaaria on maataloudelle varattu. Maataloudella on vastuuta joka nousee nyky-yhteiskunnassa. Sen täytyy pitää huolta, että maan maalaiskunnat ym alueet voivat toimia tehokkaasti ja samalla sen tehtävänä on pitää huolta luonnosta ja maisemista.
Maatalous
Läntisen Saksan alueella farmien määrä on vähentynyt miljoonalla vuodesta 1950. Ihmiset ovat muuttaneet maalta parempien palkkojen perässä tehtaisiin ja palvelualoille. Sen lisäksi koneellistuminen on vähentänyt ihmistyövoiman käyttöä. 45 vuodessa maataloustyöntekijöiden määrä on vähentynyt vajaaseen kymmenesosaan.
Samalla kun elantonsa maataloudesta saavien määrä on vähentynyt on tuotanto Saksassa kasvanut. Yhden maataloustyöntekijän työpanos tuottaa 8,2 kertaa niinpaljon kuin 50-luvulla. Silti tulot eivät ole yhtäsuuret kuin teollisuuden palveluksessa.
Edelleen pienehköt maatilat ovat enemmistönä Saksassa. Yli 90% maatiloista on alle 50 hehtaarin kokoisia ja jopa yli puolessa kaikista maatiloista isäntäperhe saa päätoimeentulonsa muualta kuin maatilalta.
Tärkeimmät tuotteet maataloudessa ovat maito, porsaanliha, naudanliha, viljat ja sokerijuurikas. Joillakin alueilla myös viinit, hedelmät ja vihannekset.
Läntisen Saksan alueella karjatilat ovat yleisesti pieniä. yli 70% maitotiloista oli alle 40 nautaa ja 90% sikatiloista omisti alle 600 eläintä.
Itäisen Saksan alueella tuotantotyylit ovat erilaisia. Sodan jälkeen yksityistiloista luovuttiin ja ne korvattiin kolhoosityyppisillä massatuotantotiloilla. Ne olivat erikoistuneet tiettyihin tuotteisiin ja nillä oli keskimäärin 4700 hehtaaria maata. Näistä erikseen oli karjatilat joilla oli keskimäärin 700 nautaa tai 1800 sikaa. Saksan yhdistyminsen jälkeen entisen Itä-Saksan alueella on palautettu yksityis omistus. 22 000 yksityistä maatilaa on noussut ja 4000 yritysten johtamaa maatilaa. Liittotasavalta tukee entisen Itä-Saksan maatilojen saamista EU-kelpoisiksi.
Ruoan tuotannon lisäksi Saksan maatalouden tehtävänä on suojella luontaisia elämänmuotoja, pitää maaseutu miellyttävänä ympäristönä ja taata jatkuva uusiutuvien raaka-aineiden virta teollisuudelle.
Vuonna 1993 Saksa vei maataloustuotteita 35 mrd:lla, mutta samalla toi niitä 59 mrd:lla. Saksa on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja.
Metsätalous
Melkein kolmasosa Saksan Liittotasavallan alueesta on metsän peitossa (n.10,6 milj. hehtaaria). Eniten metsää pinta-alaa kohden osavaltioista on Hessenin ja Rheinland-Pfaltzin osavaltioissa (n.41%). Vähiten kaupunkivaltiota lukuunottamatta on Schleswig-Holsteinissa (10%). Noin 30 - 40 miljoonaa kuutiometriä puuta kaadetaan Saksassa vuosittain. Se vastaa kahta kolmasosaa puun ja puutuotteiden tarpeesta. Saksa tuo puuta, paperia ja pahvia toiseksi eniten (USA:n jälkeen) maailmassa sekä vie viidenneksi eniten (Kanadan, Suomen, Ruotsin ja USA:n jälkeen).
Metsät toimivat myös virkistysalueina esim. kaupunkien asukkaille. Hyvänä esimerkkinä on Schwarzwald. Metsät myös sitovat vettä, puhdistavat ilmaa ja estävät eroosiota.
Metsää saa hakata paljaaksi vain valtion luvalla ja sen tilalle pitää istuttaa uutta. Saksa pyrkii pitämään ja palauttamaan metsien luonnollisen ulkonäön.
80-luvun alusta on Saksan alueella ollut lisääntyvänä ongelmana metsäkuolemat. Oireina ovat neulsten putoaminen ja niiden kellastuminen. Syynä ovat monenlaiset biologiset ja ei-biologiset syyt pääosin saastuminen. Ilman laatu ei ole parantunut huomattavasti ilmansuojeluprojekteista huolimatta. Vuonna 1994 tehdyntutkimuksen mukaan noin neljänneksessä Saksan metsistä ilmenee selviä saastumisen merkkejä. Lisätoimia ilmanlaadun parantamiseksi siis tarvitaan sekä teollisuudessa, että yksityistoiminnassa.
Kalastus
Rannikkovaltion ovat laajentaneet kalastusalueittensa rajaa 200 merimailiin. Syynä osin se, että alkuperäiset kalakannat ovat vähentyneet liikakalastuksen takia. Se taas on saatu aikaan uusien kalastusmetodien avulla. Kalasaaliiden vähentyminen on pienentänyt suuresti Saksan kalastuslaivastoa. Saksan pääkalastusalueet ovat Pohjanmeri, Baltianmeri sekä Atlantti Brittein saarten ja Grönlannin ympärillä. Ainoa keino, miten Saksan kalastustalous on selvinnyt uhastaan on ollut EU:n ansiota, joka on määritellyt kalastuskiintiöitä. Saksan kalastus on siis tärkeimmältä osaltaan merikalastusta.
Pari vuotta sitten Saksassa muutettiin lakiasetusta, joka nykyään määrää ympäristön suojelun valtion velvollisuudeksi. Tämän pitäisi koskea kaikkia hallinnon haaroja pitäen sisällään mm. kierrätyksen, ympäristöystävällisen liikkumisen sekä maatalouden ja luonnonsuojelun hyötyjen yhtenäistämistä.
Yli 700 000 saksalaista on tekemisissä saastumisen estämisen tai vähentämisen hyväksi. Saksan korkea teknologia on myös hyödyksi saastuttamisen vähentämisessä.
Ympäristöpolitiikka
Saksassa ympäristön asioita hoitaa ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministeriöt. Ympäristöpolitiikka voidaan tiivistää lyhyesti kolmeen kohtaan:
-Ehkäisevä periaate. Tarkoitus on kehittää uudet projektit mahdollisimman vähän saastuttaviksi.
-"Saastuttaja maksaa" periaate. Tarkoittaa, että saasteiden poistamisen maksaa niiden aiheuttaja.
-Yhteistyöperiaate. Valtio, teollisuus ja kansa ratkaisevat ympäristöongelmia yhdessä.
Ilman puhtaanapito
Saksan ilma-ala on pahasti saastunut. Saasteita aiheuttavat voimalat, tehtaat, liikenne, kotien lämmitys ja maatalous. Nämä ovat osin syynä metsävarojen saastumiseen Noin 64% saksan puuvarannoista on vakavasti saastunutta. Vain 36% on siis tervettä.
Ilman puhtaanapito-ohjelma on jo käynnissä. Sen tarkoituksena on vähentää saasteiden tuotantoa. Voimaloiden, alueellisten lämmityslaitosten ja autojen päästöjä vähennetään suodattimilla ja katalysaattoreilla. Niiden ansiosta rikkidioksidin päästöt vähenivät välillä 1980 - 1991 60% ja typen oksidien päästöt parikymmentä. Entisen Länsi-Saksan puolella päästöt pienenivät 80-luvulla enemmän kuin itäisellä puolella.
Liikenteen päästöt vähenevät tietenkin lyijyttömän polttoaineen ja kolmitiekatalysaattorien ansiosta, mutta Saksassa on paljon autoja, yli 40 miljoonaa. Nykyään EU vaatii katalysaattorin käyttöä uusissa autoissa. Autoliikenteen voimakas kasvu on silti vähentänyt näiden toimenpiteiden vaikutusta.
Suuri osa Saksan ilmansaasteista tulee naapurimaiden puolelta samalla kun puolet Saksan saasteista ajautuu naapurimaihin.
Kaksi suurinta uhkaa maailman ilmastolle ovat hiilidioksidi, joka aiheuttaa kasvihuoneilmiötä, CFC-aineet, jotka tuhoavat otsonikerrosta. CFC:n tuotanto lopetettiin kokonaan Saksassa vuoden 1994 puolivälissä.
Hiilidioksidipäästöjä on vähennetty 15% vuodesta 1987 vuoteen 1993. Päästöjä pyritään vähentämään vielä 25% vuoteen 2005 mennessä Saksan alueella.
Meluntorjunta
Varsinkin liikenteen melusta on tullut vakava terveydellinen haitta tiheästi asutuilla alueilla. Siksi meluntorjunta on kiireellinen asia. Monen asuinalueet on määritelty vähemmälle liikenteelle, autojen melurajoja pienennetään ja hiljaisempia lentokoneita suunnitellaan. Myös katuja pinnoitetaan ääntä imevillä materiaaleilla ja teiden varsille rakennetaan äänivalleja. Teollisuuskin pyrkii pienentämään aiheuttamaansa meteliä.
Vesistöjen suojelu
Edistystä vesistöjen suojelussa on saavutettu vain tiukempien päästörajoitusten kautta ja rakentamalla uusia viemäristönhoitolaitoksia.
70-luvun alussa pahasti saastuneet joet, kuten Rein kärsivät kalakuolemista ja eliöiden katoa misesta, mutta nykyisin vesien laadun paranemisen takia niissä on jälleen lukuisia kalalajeja. Entisen Itä-Saksan alueen joet tarvitsevat kuitenkin vielä suuria puhdistusoperaatioita.
Saksassa vaaditaan suuria muutoksia kaupunkien ja teollisuuden jätevesipäästöihin. Vesiä pyritään myös suojelemaan liiallisilta ravinteilta ja hajoamattomilta tai vaikeasti hajoavilta saasteilta, varsinkin kasvisumutteilta. Vuonna 1986 tiukempia rajoituksia asetettiin juomaveden laadulle. Saksassa juomavetenä käytetään pääasiassa pohjavettä.
Saksan aloitteesta aloitettiin Pohjanmeren suojelu, jonka tuloksena lähes kaikki maat ovat lopettaneet teollisuusjätteiden laskemisen mereen. Helsingin kokouksen perusteella myös Baltian meren päästöt lopetetaan seuraavan 20 vuoden aikana.
Luonnonsuojelu ja maisemanhoito
Rakennusten ja teiden peittämään maan määrä on kasvanut 45 vuodessa kolmasosan. Samalla luonnon maisemien määrä on laskenut selvästi. Uhanalaisten eläinlajien määrä kasvaa ihmisen tunkeutuessa tilalle. 11 suurta aluetta Saksassa on julistettu kansallispuistoiksi. On perustettu myös 12 luonnonpuistoa.
Saksan lakeihin otetaan EU:n säädöksistä luonnonsuojelun osalta kohtia, kuten lintujensuojelusta ja eläimistö-kasvisto -elinympäristödirektiivi.
Jätehuolto ja maaperän suojelu
Vuonna 1986 esiteltiin uudet jätteenhajoitusmenetelmät. Jätteet, joita ei voi kierrättää ei enää voi viedä suoraan kaatopaikoille, vaan ne pitää ensin käsitellä. Erikoisjätteille, kuten myrkyllisille tai muuten vaarallisille jätteille, on omat käsittelylaitoksensa. Myös yksityisille kuluttajille annetaan enemmän vastuuta kierrätyksen hoidossa.
Kierrätys on hyvin tärkeä maalle, jolla on hyvin vähän omia raaka-aineita. Joitakin kotitalousjätteitä käytetään kaukolämmön tuotantoon. Saksa on pyrkinyt vähentämään pakkausmateriaalien käyttöä. Sitä varten otettiin käyttöön erityinen merkintä luontoystävällisten pakkausten tunnistamiseksi.
Saksa tuottaa suunnilleen 12 miljoonaa tonnia pakkausjätettä vuodessa: 4,2 miljoonaa tonnia lasia, 4,8 miljoonaa tonnia paperia ja pahvia, 1,5 miljoonaa tonnia synteettisiä materiaaleja, 740 000 tonnia peltiä, 115 000 tonnia alumiinia, sekä 410 000 tonnia komposiittimateriaaleja. Valtion politiikka, joka tähtää jätetuotannon välttämiseen ja lopun kierrättämiseen tuottaa jo tulosta. Esimerkiksi pakkausmateriaalijätteiden määrä putosi lähes miljoonalla tonnilla vuosina 1991-1993.
Maaperän suojeluohjelma pitää maaperää ihmisten, eläinten ja kasvien kasvupaikkana. Tavoitteena on pitää yllä maaperän luonnollisia toimintoja ja estää sitä vahingoittavia toimenpiteitä. Tällä suojelulla pyritään varautumaan jo ennakolta uusiin uhkiin ja hoitamaan jo vahingoittuneita alueita kuntoon. Maaperän käyttö täytyy olla turvallista eikä se saa aiheuttaa vahinkoa maaperälle.
Saksassa on parhaillaan 142 000 saastunutta julkista aluetta. Lisäksi on sotilasalueita ja asetehtaita jotka ovat saastuneet läntisten sotilasjoukkojen toimesta.
Posti ja sähköinen tiedonsiirto
Jo 1490 ensimmäinen järjestäytynyt postinkuljetus toimi Saksan alueella. Postia kuljetettiin silloin hevosin.
Nykyään Saksan tiedonsiirto on jakautunut kolmeen alueeseen: postilaitos, telelaitos ja postipankki.
Deutsche Telekom AG
Tämä yritys rakentaa ja hoitaa kaikkea teleliikennettä. Se pitää sisällään puhelinverkoston (ISDN), ja maailmanlaajuisen satelliittiverkoston. Vaikka Telekom pitää verkostoa yllä, pitää sen silti kilpailla yksityisten yritysten kanssa.
Nopeasti kasvava suunta on telefax. Maassa oli 1994 jo 1,5 miljoonaa faksilaitetta.
Toiseksi suurin sähköinen tiedonvälityslaite on kaapelitelevisio. Nykyään 64% saksalaisista voi hankkia kaapeliyhteyden. 1995 15 miljoonalla ihmisellä oli tällainen yhteys. Telekomilla on suuri työ vaihtaa vanhentuneet puhelinverkostot. Vuosikymmenen alussa uudet digitaaliset verkostot otettiin käyttöön. Verkosto käyttää kuituoptiikkaa ynnä muita kehittyneitä systeemejä. Tämä verkosto liittää tehokkaasti Saksan osavaltiot, sekä idän että lännen toisiinsa. Vuoden 1994 Telekom asensi 5,3 miljoonaa uutta yhteyttä entisen Itä-Saksan alueella. Yhteensä puhelinliittymiä on Saksassa lähes 40 miljoonaa, ja ne välittävät vuosittain 53 mrd soittoa.
Deutsche Post AG
Saksan postilaitos hoitaa postin kuljetuksen ja osin teleliikennettä. Lähes 350 tuhannen työntekijänsä takia se on Euroopan suurimpiapalvelulaitoksia. Postilaitos kuljettaa postia ja rahtia maan sisällä ja jopa ulkopuolella. Joillakin alueilla se kilpailee muiden kuljetustapojen kanssa.
Saksan yhdistymisen takia postilaitos joutui suunnittelemaan uusiksi postikoodisysteemin. Enää maata ei jaotella kahtia edes postinkuljetuksen suhteen.
- Otavan Suuri Ensyklopedia
- Ari Taipaleen Saksan matkaopas
- Lukion Koulun maantieto (kurssit 1 ja 2)
- Otavan Koulun kartasto
- World Atlas
- Saksan suurlähetystön julkisia esineitä
- Internet
- Arts & Letters
Tekijät: Mikko Pasanen ja Sami Immonen
22.10.1996
Sivu päivitetty 20.01.1997
Pääsivu | Sivukartta
|
Ajankohtaista | Kevennyksiä
|
Koulu | Linkkejä | Multimediaa
|
Opettajat | Opetussuunnitelma
|
Opinnäytteitä | Opiskelijat
|
Toiminta | Vieraskirja
|
Ylioppilaat |