Sisällysluettelo

1. Kansi

2. Sisällysluettelo

3. Tekniset tiedot ja Historia

4. Draken Ruotsissa

5. Draken Suomessa

6. Draken Muualla, Onnettomuudet ja Tulevaisuus

7. Drakenin tekniset tiedot ja historia

8. Tekniset tiedot ja historia

Draken j35 lupaaviksi, kehittelyä jatkettiin tavoitteena lentokone 35, Draken.

Tekniset tiedot

Kärkiväli 9,42 m

Pituus 15,35 m

Korkeus 3,89 m

Tyhjäpaino 8250 kg

Maksimilentoonlähtöpaino 15000 kg

Työntövoima jälkipoltolla 7830 kp

Lakikorkeus n. 18500 m

Maksiminopeus n. 2 Mach

Nousunopeus n. 175 m/s

Lähtökiito 960 m

Historia

Drakenin kehittelyn voidaan katsoa alkaneen jo vuonna 1949. Ruotsin ilmavoimat antoi Saabille tehtäväksi kehittää uusi konetyyppi, joka pystyisi toimimaan korkealla alle yhden Machin nopeudella lentäviä pommikoneita vastaan. Myös asejärjestelmiltä ja muulta varustukselta vaadittiin uusia ominaisuuksia. Monien suunnitelmien jälkeen päädyttiin deltasiipiseen vaihtoehtoon, ja vuonna 1950 päätettiin rakentaa ensimmäinen koemalli, Saab 210. Ensilentonsa Lilldrakeniksi nimetty kone teki vuoden 1952 alussa. Koska koneen ominaisuudet osoittautuivat lupaaviksi, kehittelyä jatkettiin tavoitteena lentokone 35, Draken. Lentokone 35:stä valmistettiin vuosina 1955-56 kolme prototyyppiä. Niistä toinen, 35-2, oli maailman ensimmäinen jatkuvaan yliääninopeuteen pystyvä hävittäjä. Prototyypeissä oli Rolls-Roycen lisenssillä valmistettu RM 5A -moottori ja 35-2:ssa ja 35-3:ssa oli myös jälkipoltin. Ympäristön muutosten ja teknisen kehityksen myötä tavoitteet muuttuivat, ja 35:stä haluttiin jokasään hävittäjä. Nopeustavoitteeksi tuli 1,5-1,6 Machia ja lakikorkeudeksi 14 km. Drakenin piti kyetä toimimaan varatukikohdista ja nousemaan 1800 m pituisilta kiitoradoilta ja laskeutumaan 1200 m matkalle. Koneesta piti saada yksinkertainen sekä helposti lennettävä ja huollettava.

Lentokone 35:stä valmistettiin vuosina 1955-56 kolme prototyyppiä. Niistä toinen, 35-2, oli maailman ensimmäinen jatkuvaan yliääninopeuteen pystyvä hävittäjä. Prototyypeissä oli Rolls-Roycen lisenssillä valmistettu RM 5A -moottori ja 35-2:ssa ja 35-3:ssa oli myös jälkipoltin. Ympäristön muutosten ja teknisen kehityksen myötä tavoitteet muuttuivat, ja 35:stä haluttiin jokasään hävittäjä. Nopeustavoitteeksi tuli 1,5-1,6 Machia ja lakikorkeudeksi 14 km. Drakenin piti kyetä toimimaan varatukikohdista ja nousemaan 1800 m pituisilta kiitoradoilta ja laskeutumaan 1200 m matkalle. Koneesta piti saada yksinkertainen sekä helposti lennettävä ja huollettava.

Draken Ruotsissa

Valokuvaustiedusteluun suunnitellussa S 35 E ('Erik') -koneessa ei ollut tutkaa eikä tykkejä, mutta kameroita sitäkin enemmän. Vuosien 1965-67 aikana niitä valmistettiin 60 kpl. Eniten valmistettu Draken-malli on J 35 A. Vuonna 1959 alkoi J 35 A ('Adam') -koneiden sarjavalmistus. Niiden moottori oli tyyppiä RM 6B (Rolls-Royce Avon 200) ja aseistuksena oli kaksi 30 mm:n Aden-tykkiä siipien sisässä ja enintään neljä Rb 24 - infrapunaohjusta (Sidewinder). Koneita valmistettiin 90 kpl vuosina 1959-62. Palveluskäytössä J 35 A oli vuoteen 1964 ja modernisoinnin

35 F ('Filip'), 230 konetta vuosina 1965-72. Siinä on mm. aiempia huomattavastikehittyneempi tutka ja uusia IP- ja tutkaohjuksia. Vasemman siiven tykin tilalle sijoitettiin elektroniikkaa. Filipiä on kahta jälkeen vuoteen 1978. Seuraavan version, J 35 B:n ('Bertil') valmistus alkoi 1962 ja loppui 1963, jolloin niitä oli tehty 73 kpl. Siinä oli kehittyneempi tutka ja tähtäin ja asevalikoimaan lisättiin ilmataistelurakettikasetit. Bertiliä käytettiin vuoteen 1973 saakka. Kaksipaikkainen koulutuskone Sk 35 C ('Cesar') otettiin käyttöön 1961 ja se on mm. Suomessa yhä käytössä. Cesareissa on Adam-versiosta peräisin oleva lyhyt jälkipoltin ja pyrstökartio, mutta ei tutkaa eikä aseita. J 35 D ('David') sai tehokkaamman RM 6C -moottorin (Rolls Royce Avon 300) sekä uuden tähtäimen, tutkan ja autopilotin.Sitä valmistettiin 120 kpl vuosina 1962-1965 ja se oli palveluksessa Ruotsissa vuoteen 1985. eri tyyppiä, F1 ja F2, joista jälkimmäisessä on uudempi tutka ja nokan alla IP-etsin. Filipejä on Suomessa edelleen käytössä. Viimeiseksi Draken-versioksi jääneen J 35 J ('Johan') -tyypin koneet tehtiin modernisoimalla F-version koneita. Johanissa on kaksi uutta ohjusripustinta ilmanjohdetorvien alla, parempi maalinosoitusjärjestelmä ja kehittyneemmät elektroniset järjestelmät.

Suomen Drakenit

1960-luvun loppupuolella Suomen ilmavoimilla alkoi olla tarvetta jokasään torjuntahävittäjälle. Hämeen lennoston Gnatit olivat vanhentuneita ja MiG-21- käytettyinä kuusi Filipiä (DK- 261...DK-271), joiden tyyppimerkinnäksi tuli 35 FS ja kolme Cesaria (35 CS, DK-262...DK-266). Filipeissä on kuplakuomu ja kaksi lisäsäiliötä mutta ei IP-etsintä, Cesarissa

yksi lisäsäiliö muttei aseita tai tutkaa. Filipit ovat väriltään vihreitä maastokuvioituja, kun taas Cesarit ovat metallinharmaita. koneet pystyivät toimimaan vain päivällä ja hyvässä säässä. Kohtuullisen hinnan ja Ruotsin puolueettomuuden ansiosta ilmavoimat päätyi Drakeniin, ja päätös ensimmäisten 12 Vuonna 1984 Satakunnan lennosto siirtyi Porista Pirkkalaan ja tarvitsi hävittäjiä, joten ostettiin vielä 18 käytettyä Filipiä (DK-225...DK-259) ja kaksi Cesaria (DK-268 ja DK-270). Drakenit on sijoitettu pääasiassa Satakunnan lennostoon Pirkkalaan ja Lapin lennostoon Rovaniemelle. Yksi Draken on Suomessa pudonnut (14.11.1995, lentäjä sai surmansa) ja yksi on menetetty tulipalon vuoksi. Ilmavoimiemme hävittäjäkalusto on varsin kirjavaa ja vanhentunuttakin. Koska kalustopula oli selkeästi edessä, ilmavoimat alkoi miettiä seuraajaa Drakeneille ja MiGeille. Ehdolla olivat yhdysvaltalainen F-16 Falcon, ranskalainen Mirage 2000 ja ruotsalainen JAS Gripen. Alussa harkittiin myos venäläistä MiG-29:ää. Jälki-ilmoittautuneena kisaan tullut F/ A-18 Hornet vei kuitenkin voiton, ja edus hävittäjän tilauksesta tehtiin 1970. F2-versioon perustuvat koneet koottiin Suomessa vuosina 1972-75. Tyyppitunnukseksi niille tuli 35S (Ruotsissa 35 XS) ja yksilötunnuksiksi DK-201...DK-223 (parittomat numerot). Koneissa on IP-etsin nokan alla, kaksi lisäpolttoainesäiliötä ("pallit") rungon alla ja kuplamallinen kuomu. Erona Filipiin on, että S-versiossa on kaksi tykkiä F:n yhden sijasta ja isommat lisäpolttoainesäiliöt. S-version koneet on sijoitettu Lapin lennostoon Rovaniemelle. Hävittäjähankinnan yhteydessä vuokrattiin koulutuskäyttöön kuusi B- tyypin Drakenia, jotka myöhemmin lunastettiin omiksi. Tunnuksikseen ne saivat DK-202...DK212 (parilliset numerot). Niissä on vain yksi lisäsäiliö, suora kuomu eikä niissä ole IP-etsintä. Niiden ilmajohdetorvet ovat lyhyemmät ja ilman ottoaukot taaempana kuin S- versiossa. Vuonna 1975 hankittiin lisäksi

Draken j35

Taka, selvisi ehjänä hätälaskusta. Kone tosin oli niin pahoin palanut, että sen korjaamista ei pidetty mielekkäänä. Toinen kunnan tekemällä päätöksellä tilattiin 64 ornetia. Suomessa F-18- tyyppimerkinnän vakavampi Draken-turma sattui marraskuussa 1995. &fnofärimmäisissä olosuhteissa laskeutumaan joutunut yliluutnantti Jouni Laakkonen ajautui liian matalalle saaneiden koneiden toimitukset alkoivat marraskuussa 1995. Seitsemää kaksipaikkaista koulutuskonetta lukuunottamatta Hornetit kootaan Suomessa. MiGit korvataan Horneteilla jo vuoteen 1997 mennessä, mutta Drakeneita säilyy käytössä vielä ensi vuosituhannelle.

Drakenit muualla

Ruotsin ja Suomen lisäksi Drakeneita on ollut käytössä myös Tanskassa ja Itävallassa. Tanskan ilmavoimat hankki 1970-luvulla 20 Filipiin perustuvaa F 35 -hävittäjäpommittajaa, 20 RF 35 -tiedusteluhävittäjää ja 11 aseistettua kaksipaikkaista koulutuskonetta. Tanska on jo poistanut Drakenit käytöstä. tävalta hankki vuonna 1987 24 kpl David-versiosta peruskorjattuja 35 Ö -tyyppisiä Drakeneita. Ne lienevät käytössä jopa vuoteen 2009 asti. Tuolloin saavutettava 60 vuotta on varsin kunnioitettava ikä hävittäjälle!

Onnettomuudet Suomessa

Suomen Draken-historian aikana vain kaksi onnettomuutta on sattunut. Tammikuussa 1974 "Petterin" generaattori syttyi lennolla palamaan. Koneen lentäjä, Veli korkeusmittarin väärän asetuksen vuoksi. Kone iskeytyi puiden latvoihin ja kääntyi "selälleen". Lentäjä menetti henkensä.

Tulevaisuus

Drakenien on suunniteltu olevan Suomessa aktiivipalveluksessa 2000- luvulle saakka, kunnes amerikkalaiset F-18 Hornetit korvaavat ne. Viimeinen BS otettiin pois käytöstä syksyllä 1995. Muutamia yksilöitä on jo aikaisemmin asetettu näytille ilmailumuseoihin ympäri Suomea muun muassa Tikkakoskelle.

Tekijät:

Esa Riihimäki

Jani"severi" Suhonen