|
RUKAJÄRVEN TIE
Kun sitten olimme istuutuneet ihanan pehmeille (?) penkeille, elokuva sai luvan alkaa. Elokuva kertoi Suomen jatkosodasta, juuri Rukajärvellä käydyistä rajuista taisteluista. Elokuva oli mielestäni erinomaisesti kuvattu ja siinä oli paikoin loistavia kohtauksia. Varsinkin tiukat ja ankarat taistelukohtaukset saivat muutamilta ystäviltäni ja luokkatovereiltani suurta kiitosta. Niissä kamera kulki taidokkaasti kohteesta toiseen, välillä tarkentaen joitakin tärkeitä yksityiskohtia.. Mielestäni loistava suoritus ohjaaja Olli Saarelalta! Eivät ne näyttelijätkään mitään huonoja olleet. Kaikissa näyttelijöissä oli omat hyvät puolet, niin kuin huonotkin. Huonoja puolia en juuri paljoa havainnoinnut, ehkä sekin johtuu siitä, että keskityin katselemaan pääosa näyttelijän (mies sellaisen) roolityöskentelyä.. En nyt pohdi näyttelijöitä sen enempää, kuin sen, että tällä kertaa roolivalinnat ja suoritukset olivat loistavasti onnistuneita. Roolihahmoihin oli todellakin panostettu ja suorituksista haluttiin loistavia. Tämä onnistui ja se antaa lisää potkua suomalaiselle elokuvateollisuudelle, joka muuten on nyt uskomattomasti nousussa!! ( Tämä on mycket bra..) Elokuvan juoni oli aivan tavallinen sotaelokuvan juoni. Eli lyhyesti sanottuna kaksi rakastavaista (Eero ja Katariina(Peter Franzén ja Irina Björklund)) joutuu jatkosotaan puolustamaan suomen itsenäisyyttä. ( Nämä kyseiset henkilöt ovat oikeassakin elämässä avopari..) Naispuolinen henkilö joutuu eri paikkaan hoitamaan haavoittuneita miehiä ja hänen avopuoliso, joka on luutnantti, joutuu johtamaan taisteluja kaukana rakkaastaan.( Eero johtaa polkupyöräpataljoonaa..) Molemmilla on valtava huoli toisesta, kun ei tiedä onko hän edes elossa vielä… Luutnantti Eero Perkolan elämä murskaantuu, kun hän kuulee, että lottia on kuollut vihollisen iskussa. Juuri Katariinan lotta-ryhmä on saanut nämä kyseiset "iskut"! Eloonjääneitä ei ollut tiedottajien mukaan… Viha kalvaa Eeron sydäntä ja hän inhoaa tätä maailmaa. Jokin saa hänet kuitenkin etsimään Katariinaa sotilastukikohdista ja eräässä kyseisestä paikasta hän sitten löytääkin hänet, ja elossa!! Katariina on saanut traumoja ollessaan vihollisen armoilla. Näissä kohtauksissa ohjaaja laittaa katsojan päättelemään itse, mitä on voinut tapahtua.. Nämä kohtaukset olivat mielestäni upeasti tehtyjä.. Elokuvassa seurataan myös sotilasryhmien välisiä tunteita ja koettelemuksia. Sota riivaa jokaista sotilasta ja Talvisodassa saadut traumat seuraavat kaikkialle, missä kuljetkaan. Varsinkin sotamies Karppinen ( sukua kenties??) on saanut jonkinlaista sotapelkoa edellisestä sodasta. Kukapa ei olisi saanut, sillä täytyy olla 25h/vrk:ssa varuillaan henkensä puolesta. Tämä kyseinen sotamies "ryssii" eräässä kohdassa ja Perkola joutuu lähettämään hänet takaisin. Pataljoonalta on jäänyt vihollinen taakse huolimattomuudessa ja palatessaan takaisin sotamies Karppinen saa surmansa.. Elokuvan loppu ei ollut aivan mieleiseni , ainakaan heti aluksi. Mielestäni se loppuu aivan liian töksähtäen. Eero ja Katariina lupaavat toisilleen, että mikään, siis EI MIKÄÄN voisi erottaa heitä tässä maailmassa.. Ja that´s it!! Vähän jäi ihmeellinen olo elokuvan jälkeen, mutta nyt se olo on jo hälventynyt. Tarkoitan sitä, että ehkä näin jälkikäteen alan ymmärtämään , miksi siinä oli sellainen loppu.. Yhteenvetona koko elokuva oli aivan loistava! Suosittelen sitä jokaiselle ja toivoin, että jokainen katsoja saa siitä mahdollisemman paljon irti.. Nautinnollisia katseluhetkiä kaikille!! KARPPINEN (vielä elossa) 2B Sivu päivitetty 1.7.2021
|
Etusivu