"Tulkaa rakkautta itkevät
kädet, koskettakaa minua.
Minä olen hiipivä sade kun päivä on laskenut.
Minä olen suuteleva tuuli."
-Kyyhky ja unikko-
Olen ottanut varovaisia askeleita eteenpäin
valvonut öitä katsoen rakkaimpani nukkuvan
ajatellut menneiden hetkien katoavaa valoa
ja pimeydestä nousevaa uhkaa
samonnut yksinäisten mäenharjanteiden taakse
ja itkenyt selviämisen ilosta
on ollut aikaa kertoa
nukkua
ja kirjoittaa runoja
lumoutua aamuyön hämärästä kantautuvista sävelmistä
ja kulkea runo runolta pois
ja yrittää löytää se
mikä on aina ollut olemassa
Puut hymyilevät pasifistille
Sinisessä samettitakissa
povitaskussa runokirja
toisessa taskussa kynänpätkä
kynä suoltaa tekstiä nopeammin
kuin ehdin kirjoittaa
sananvapauden riemusta
runouden riemusta
ympärilläni tupakannatsoja
kaikkialla rauhanmerkkejä
suuria puheita,
oikeamielisiä ajatuksia
kuljen kallioille
vapauden siivet kantavat minua
tänä yönä, tämä järvi nukkuu
olen tässä joka hetki
puut hymyilevät pasifistille
Kehojemme kollaasi
Katselen kuinka nouset vedestä
valuen vettä ympärillesi
tunnen pisarat vartalollasi
niiden riettaan hetkellisyyden
suutelen rintaasi
matkustan syvemmälle kehoosi
rakkauden helmet pisaroivat
sinä jätät minuun itsesi
minä jätän sinuun itseni
solmimme alastomat kehomme kollaasiksi
Ehjänä, eläväisenä
Mihin maahan minä lasken sinun vartalosi
syleiltäväksi, suojeltavaksi
mihin omat kasvoni
ehjät, eläväiset
metsäpoluilta haimme kesän kaunottaria
nähdäksemme elämän jatkuvan
surun kevään muuttuvan myöhäiskesäksi
tämä minun on nähtävä
nostettava pääni ylös ja katsottava
Oodi yölle
Matkustan aina uudelleen
muistojeni poluille
öihin joita ei ollut
öihin jotka merkitsivät liikaa
yö on meissä
niin kuin rakkauteni käärme kietoutuneena ympärillesi
kuunnellen hengitystämme…
yö on elämä
niin kuin minä olen syksyn uni
yö on rakastajista mahtavin
herkkyyden ydin
runoilijan Paratiisi
Hämärän hengettäret
Hämärän hengettäret
luovat varjonsa katulamppujen alle
joissa kuljemme
talvi on tullut
vaikka kevät saisi jo alkaa
kaipaan lohdun ääniä
toiveiden hentoja kuiskauksia
unelman toteutumista
pyydän, jää edes täksi yöksi
halauksen voimalla on niin vaikea selvitä
Sanoit että elämme uutta aikaa
kuolleen hedelmän kuukautta
elämän köyhyyden pakoa
ulkona tuulee
minun sielullani on päivälläkin kylmä
haluaisin tehdä matkan sielunystävyyteen
Tämä ikkuna on suljettu
ja avattu uudelleen
toivon rippeet ikkunalaudalta
aina tuuleen haihtuneet
olen lukinnut itseni huoneeseen
josta ei ole tietä ulos
olen kulkenut pimeän kaarnalaivoilla
nähnyt sateen loppuvan
ja pukenut itseni ihmissennahkoihin
tunnit päiviä
päivät viikkoja
viikot kuukausia
ja kuukaudet vuosia
olen sulkenut muistojen kirjan
johon ei ole paluuta
olen vuotanut kuiviin kyynelten virroilta
ja kuunnellut särkyneen elämän ääntä
Ääntä ei enää kuule
ei kuule talven liikehdintää
puut ovat paljaat
löydettävä uudestaan kadonnut henki
sammunut valo
tunnettava elävänsä
ja istuvansa maan ääressä
pääsiäisenä sataa lunta
takatalvi näyttäytyy
meidän on näyteltävä elävämme
Sydämessäni minä tunnen
Minä löytäisin sanat kadonneet
minä taikoisin rakkauden maljat
jos voisin luoda sinun kehosi
lähelle suurta ikuisuutta
sinä olet jokeni alkulähde
öinen lämmin tuuleni
olet aamuyöni ajatus
ranta-alpi sylissäsi nukut kohti huomista
yö on sinun liittolaisesi
unelmat pieniä kristallinpalasia
yöllinen hiljaisuus sinuun virtaava
olet sydämessäni