Joutsan lukion WWW-sivut

Kansainvälinen Lions nuorisoleiri Montgomeryssä

Monien hakupaperisen täyttämisen jälkeen minut viimein valittiin kansainväliselle nuorisoleirille Montgomeryyn Alabamaan. Leirin järjestelyistä huolehtii Lions-organisaatio, joka tekee loistavaa työtä nuorisovaihdossa. Leiri järjestettiin tänä kesänä 36:nen kerran, joten se on vanhin Yhdysvalloissa toimiva kansainvälinen Lions-leiri.

Kauan odotettu lähtöpäivä oli 18.6, joten en ehtinyt viettää lomaa kovin kauan Suomessa. Lentokentällä tapasin kaksi muuta poikaa, jotka osallistuivat leirille Suomesta. Lentomme oli reilun tunnin myöhässä, mutta onneksi emme myöhästyneet jatkolennolta. Molemmat lennot menivät hyvin joskin Atlantin ylittävä lento oli todella puuduttava.

Ensimmäinen kohteemme Yhdysvalloissa oli Washington D.C, minne suurin osa leiriläisistä saapui eräänlaiselle esileirille. Englannin puhuminen, ja kymmenien uusien ihmisten tapaaminen tuntuivat aluksi hieman oudolta, mutta niihin tottui nopeasti. Kaikki leiriläiset tuntuivat todella mukavilta, ja odotukset leirin suhteen vain nousivat.

Vielä samana iltana majoittauduimme isäntäperheisiin Sprinfieldissä. Asuin ensimmäisessä isäntä perheessä yhdessä eteläafrikkalaisen pojan kanssa. Perhe oli yllättävänkin kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista, ja heidän talossaan oli jopa aito suomalainen sauna! Totuttelu paikallisiin tapoihin kesti pari päivää, mutta erot olivat yllättävän pieniä.

Meille järjestetty ohjelma Washington D.C:ssä oli todella mielenkiintoinen. Kävimme muun muassa Valkoisessa talossa, Korkeimmassa oikeudessa ja Arlingtonin sotilashautausmaalla. Vähitellen aloimme myös tutustua paremmin muiden leiriläisten kanssa. Yksi mielenkiintoinen tapahtuma, jota pääsimme seuraaman isäntäperheen mukana, oli Yhdysvaltojen sisällissodan erään taistelun uudelleen näyttely, johon osallistui lähes kymmenentuhatta näyttelijää.

Viikon esileirin jälkeen matkamme jatkui Richmondia kohti. Valitettavasti vietimme Richmondin isäntäperheessä vain kaksi päivää, ja siitäkin ajasta suurimman osan yhdessä muiden leiriläisten kanssa. Osana ohjelmaa Richmondissa oli vierailu Virginian yliopistoon, paikalliseen vankilaan ja Richmondin SWAT-joukkueen järjestämä näytös, mikä oli mielestäni todella mielenkiintoinen.

Matka jatkui Richmondista Montgomeryyn Camp Chandlerille, jossa vietimme suuren osan ajasta. Matka kesti lähes kaksitoista tuntia, ja oli yksi pisimmistä tekemistämme matkoista. Leirikeskuksen taso ei vastannut suomalaisia tottumuksia, mutta ohjelmasta johtuen puutteet eivät juurikaan haitanneet.

Ohjelma leirillä ollessamme oli todella monipuolista ja mielenkiintoista. Suurimmaksi osaksi se koostui erilaisista joukkuepeleistä. Kokeilimme tosin monia muitakin lajeja, kuten erilaisia kiipeilyratoja, vesihiihtoa jo monia muita lajeja. Iltaisin leiriläisille ei ollut määrättyä aikaa hiljaisuudelle, joten useat leiriläiset keskustelivat iltaisin keskenään. Näinä iltoina opin tuntemaan joitakin leiriläisiä todella hyvin.

Mukavaa vaihtelua leirielämään toivat lyhyet parinpäivän mittaiset matkat, joita teimme lähellä oleviin kaupunkeihin. Näillä matkoilla majoittauduimme useimmiten perheisiin, mutta muutaman kerran yövyimme myös hotelleissa. Useimmiten päivän ohjelmaan kuului kaksi tai kolme eri kohdetta. Vierailukohteiden tyyppi vaihteli hyvin paljon. Esimerkiksi eräs kohteista oli arvostettu silmäsairaala, jossa meille pidettiin luentoja. Toisena päivänä kohteena oli perinteinen amerikkalainen rodeo, johon pääsimme myös itse osallistumaan.

Leirinviimeisen viikon vietimme Floridassa, joka oli ehkä leirin odotetuin matka. Matka Montgomerystä Keski-Floridaan oli toinen pitempi matka leirin aikana, mutta onneksi se oli jaettu kahdelle päivälle. Ohjelma Floridassa oli pääosin keskittynyt hauskanpitoon erilaisten seminaarien sijasta. Kohteinamme oli muun muassa Pensacola Beach ja Disney World.

Leiri lähestyi loppuaan, ja palasimme takaisin Montgomeryn isäntäperheisiin. Viimeinen vapaapäivä kului isäntäperheen kanssa nopeasti ostoksilla ja pakatessa. Leirin viimeisen illan vietimme toisessa leirikeskuksessa, jossa tapasimme paikallisen Lions-klubin jäsenet. Hyvästelimme myös isäntäperheet viimeistä kertaa. Viimeisen illan päättäjäistapahtumana ollut leirinuotio oli sanoinkuvaamaton kokemus, jonka merkitystä on vaikea selittää.

Paluumatka sujui hyvin, vaikkakin tunnelma oli hieman haikea. Matka jatkui Ensin Montgomerystä Atlantan kautta New Yorkiin ja sieltä Lontoon kautta Helsinkiin. Kaiken kaikkiaan paluumatka kesti hieman yli kolmekymmentä tuntia, minkä aikana en saanut nukuttua ollenkaan.

Leiri oli ehdottomasti tähänastisen elämäni paras kokemus. Matkasta jäi paljon hyviä muistoja ja lukemattomia uusia ystäviä. Leirin henkilökunta ja isäntäperheet olivat todella mukavia ja tekivät kaikkensa, jotta me viihtyisimme. Nykyisin olen päivittäin yhteydessä suureen osaan leiriläisistä, ja olemme myös suunnitelleet uudelleen tapaamisia.

Tuomas Vallaskangas 3B

Kartta Isojoukko Minä ja Ryan Aseita

Sivun alkuun