Joutsan lukion WWW-sivut

Sivun loppuun

PERUNKIRJOITUS

26.kesäkuuta lähdin Lions' Clubin nuorisovaihdokkina kuudeksi viikoksi Peruun. Ennen matkaa kävi mielessä useampaankin kertaan, että olenko aivan hullu, kun lähden ihan yksin toiselle puolelle maapalloa. Lähdetävä kuitenkin oli, koska olin luvannut. Totta puhuen, en katunut kertaakaan lähtöäni, mutta muutama perhonen erehtyi silloin tällöin vatsaani.
Lento Peruun kesti noin 17 tuntia, lisäksi joudui odottelemaan välilaskujen yhteydessä. Amsterdamissa vaihdoin koneeseen, jolla ylitimme Atlantin. Tässä koneessa viereeni istui mies, joka lyhyen keskustelun jälkeen paljastui perulaiseksi ja erittäin mukavaksin. Hänen vuokseen pitkä matkakin sujui siedettävästi. Teimme välilaskun Arubaan, joka on aivan Etelä-Amerikan pohjoiskärjessä. Tunnin jälkeen jatkoimme matkaa. Limassa, Perun pääkaupungissa, olimme kello 18 paikallista aikaa. Perussa kellot ovat 8 tuntia Suomea jäljessä.

Perheet Limassa (tiedän mitä ajattelette ja vastaus on ei)
Perussa asuin kahdessa eri perheessä, kolme viikkoa kummassakin. Molemmat auivat Limassa, mutta matka toisen luota toisen luo kesti lähes tunnin. Lima onkin todella suuri kaupunki. Siellä asuu noin 9 miljoonaa ihmistä. Molemmat perheet olivat mukavia, mutta on pakko myöntää, että pidin ensimmäisestä perheestä hiukan enemmän. Tässä perheessä sain myös todella paljon uusia, hyviä ystäviä niin naapuruston pojista kuin 17-vuotiaan tytön, Natalian, yliopistoltakin.

Tää outoa on, tätä ymmärrä en

Ensimmäiset päivät olivat pelkkää totuttelua uuteen, sillä Perussa lähes kaikki on aivan erilaista kuin Suomessa. Talot ovat kaikki kiveä, betonia tms. En nähnyt yhtään puutaloa, vaikka kyllä niitäkin saattaa jossain osassa olla.( Perussa on nimittäin kolme täysin toisistaan erottuvaa maantieteellistä osaa: rannikko, Andien vuoristo ja Amatzonin sademetsä.) Taloissa ei myöskään ole lämmitystä tai eristyksiä. Miksi olisi, kun talvellakin, jolloin itse olin siellä, lämpötila on päälle 13 astetta? Välillä kuitenkin minua, suomalaista, paleli ja silloin oli todella outoa, kun sisällä oli aivan yhtä kylmä kuin ulkona. Myös talojen ovet ja kylpyhuoneet tuottivat aluksi ongelmia. Ovien avaaminen ja varsinkin lukitseminen vaati kekseliäisyyttä, wc-pöntön toimintaperiaate selvisi rohkeasti kokeilemalla, mutta suihku osottautui ylivoimaiseksi. Aina voi kuitenkin kysyä.
Ympäristöltään Peru on täysin Suomen vastakohta. Minä ihastelin ja tuijotin Tyyntä valtamerta, vuoria ja varsinkin palmuja suu auki ja silmät suurina, mikä huvitti suuresti perheitä.

Liikenne

Peun liikenne on suorastaan järkyttävää. Kaikki ajavat miten haluavat ja tööttäävät torvella jatkuvasti. Suomessa opetetaan, että juuri niin EI saa ajaa. Kuvitelkaapa minut, juuri ajokortin saaneena ja avoimena kaikille vaikutteille, katselemassa tätä liikennettä. Autojen välissä kulkee myös paljon ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisiakin, myymässä autoilijoille aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Voit ostaa matkalla karkkeja, hedelmiä, kännykkäkoteloja tai vaikka jalkapalloseuran fanipaidan. Perussa on paljon köyhiä ihmisiä ja tämä on yksi keino yrittää ansaita rahaa.

Ruoka

Ensimmäisen perheen äidillä oli aluksi kauhea huoli siitä mitä söisin, sillä perulainen ruoka on tulista. Hän murehti kuitenkin suotta, sillä ruoka on herkullista. Pääruoka-aineet ovat riisi, kana ja limetti. Limettiä perulaiset laittavat jokaiseen ruokaan.

Kielikylpy

Perun virallinen kieli on espanja. Nuoret osaavat jo hyvin englantiakin, mutta vanhemmat eivät. Itse en osannut sanaakaan espanjaa mennessäni Peruun. Hyvin nopeasti opin kuitenkin ymmärtämään kieltä ja jopa sanomaan jotain. Tämä antoi minulle niin suuren alkukipinän, että Suomeen tultuani aloin opiskella kieltä lisää.

Marcahuasi ( tai Marca Wasi, miten haluaa)

Ensimmäisessä perheessä teimme Natalian ja neljän naapurinpojan kanssa retken Marcahuasille yhtenä viikonloppuna. Marcahuasi on vuori Liman lähellä ja kuuluu Andeihin. Matkustimme bussilla ensin pieneen kylään vuoren rinteellä. Sieltä jatkoimme kävellen kohti Marcahuasia. Kiipesimme ylöspäin 5 tuntia, pitäen joka 10 minuutin välein pienen lepotauon. Kiipeäminen oli todella raskasta, koska polku oli jyrkkä (alastullessa meillä meni vain puolitoista tuntia) ja ilma on jonkinverran ohuempaa 4 km:n korkeudessa kuin mihin olen tottunut. Pääsimme kuitenkin perille ja koska oli jo yö, pystytimme teltan ja kävimme nukkumaan. Aamulla kiertelimme vuoren laella useamman tunnin. Maisemat olivat upeita! Niitä ei voi sanoin kuvata, joten en edes yritä. Katsokaa itse kuvasta pientä vinkkiä!

Inkat

Toisen perheen kanssa pääsin Cuscoon, Andeille, Inkojen entiseen pääkaupunkiin. Jos vertaisin Cuscoa tällä hetkellä Suomen kaupunkeihin, tulee mieleen Jyväskylä. Perheen serkulla on matkailutoimsto Cuscossa ja hänen kanssaan lähdimme kiertämään lähellä olevia Inkaraunioita. Kävimme paikoissa nimeltä Pisaq ja Ollantaytambo. Jälkimmäinen on kaupunki, jonka vieressä olevalla vuorella Inkat aloittivat jotain uutta ja suurta rakennelmaa. Ikävä kyllä he eivät saaneet sitä valmiiksi ennen espanjalaisten hyökkäystä 1500-luvulla.

Vietimme yön Ollantaytambossa ja aamulla lähdimme junalla Machu Picchuun. Machu Picchu on tärkein Inkakaupunki kahdesta syystä: Se oli itäisin kaupuki, jonne Inkavaltakunnan mahti ulottui. Se on myös ainoa kaupunki, jota espanjalaiset eivät koskaan löytäneet. Machu Picchu on mahtava paikka, kuten kaikki muutkin Inkakaupungit ja -rauniot. Machu Picchussa tuntuu kuitenkin olevan jotain erityistä taikaa. En olisi halunnut lähteä sieltä lainkaan niin nopeasti, mutta 5 tunnin jälkeen oli pakko lähteä taas junalla takaisin.

Kaikki Inkojen paikat, jotka näin, tekivät minuun suuren vaikutuksen. Perheen serkku tiesi paljon Inkoista ja hän kertoi minulle tarinoita ja legendoja paikoista sekä muutamista Inkoista. Sain myös kuulla Inkojen elämänfilosofiasta ja se vaikutti kauniilta ja mielenkiintoiselta. Kaiken näkemäni ja kuulemani peruteella kunnioitan ja ihailen Inkoja suuresti.

Lopullinen tuomio

Kaiken kaikkiaan matkani Peruun oli todella onnistunut, kouluarvosanana antaisin sille 10-. Näin ja opin paljon uutta niin itse maasta, sen kulttuurista ja ihmisistä kuin itsestänikin. Nautin lähes joka hetkestä ja lopulta 6 viikkoa tuntui aivan liian lyhyeltä ajalta. Tuloksena matkastani menetin sydämeni Perulle. Aion matkustaa sinne takaisin heti, kun saan siihen tilaisuuden.

Sivun alkuun