Irlanti

Viime kesänä, muutama viikko ennen koulun alkua, olin siskoni ja hänen perheensä kanssa matkalla lentokentälle. Sisareni mielestä olin ehdottomasti yleissivistyksen tarpeessa, joten olin saanut kutsun Irlantiin, tarkemmin sanottuna Dubliniin, jossa sisareni on asunut perheensä kanssa jo yli vuoden. Ennen matkaa minulla ei ollut Irlannista juuri minkäänlaista kuvaa, mutta niiden kahden viikon aikana, jotka Irlannissa vietin, sain tuosta vihreästä ja kauniista maasta melko kattavan käsityksen.

Lensimme Dubliniin Kööpenhaminan kautta, sillä Helsingistä Dubliniin on suhteellisen vähän suoria lentoja. Ensimmäiset kosketukseni Irlantiin sainkin Lentokoneen ikkunasta käsin ja lentokentältä, joka tosin sijaitsi kaupunkialueen sijaan valtavien pelto-alueiden keskellä. Kaarrellessamme lentokentän ympärillä ihailin vehreitä ja laajoja peltoja ja ihmettelin maassa sikin sokin sijaitsevia valkoisia möhkäleitä. Kuvittelin niiden olevan heinäpaaleja tai -kasoja, mutta ystävällisesti sisareni kertoi "paalien" olevan paikallisia lampaita, joita seuraavan kahden viikon aikana tulisin näkemään runsaasti. Lampaankasvatus onkin maatalousvaltaisen Irlannin yksi merkittävimmistä elinkeinoista ja asukasluvultaan hieman alle nelimiljoonaisessa Irlannissa onkin enemmän lampaita kuin ihmisiä.

Dublin on nykyaikainen eurooppalainen kaupunki, jonne esimerkiksi monet suuryritykset perustavat toimipisteitään. Taksimatka lentokentältä Ballsbridgen kaupunginosaan, jossa siskoni asuu, ei kuitenkaan vastannut kuvaa modernista ja nykyaikaisesta kaupungista; ainakaan liikenteen osalta. Vasemmanpuoleinen liikenne oli vielä jotenkin järkeenkäypää, mutta tulin hyvin nopeasti siihen tulokseen, että penkin ja ratin välissä irlantilaiset voivat olla hyvin kilpailuhenkisiä. Hurjasta taksikyydistä huolimatta Dublinista sai melko hyvän yleiskuvan matkalla Ballsbridgeen, sillä Lentokenttä sijaitsi aivan toisella puolella kaupunkia. Dublin sijaitsee suuren lahden ympärillä ja sen jakaa pohjoiseen ja eteläiseen osaan Liffey-joki. Kaupungin pohjoiset osat ovat melko epävakaita alueita ja turisteille vierailu kauempana pohjoispuolella voi olla melko epämiellyttävä kokemus. Pohjois-Dublinin sosiaaliset ongelmat näkyvät mm. siinä, että joillakin alueilla saattaa olla yli 70% työttömyys. Dublinin eteläinen osa on puolestaan viihtyisää ja miellyttävää aluetta, jossa myös kaupungin ydinkeskusta sijaitsee. Tältä puolelta löytyvät myös ökyrikkaiden luksusasuinalueet, joissa asuvat esimerkiksi U2:n Bono, Eddie Irvine ja huhujen mukaan monien muiden Hollywoodtähtien tapaan myös Tom Cruise ja Nicole Kidman ovat käyneet etsimästä alueelta Euroopan kotia. Mainittakoon, että kyseinen asuinalue ei sovi jokaisen kukkarolle, sillä asuntojen hinnat pyörivät 10 miljoonan paremmalla puolella...

Ensimmäiset päivät Dublinissa vietin tiiviisti kaupunkiin tutustuen, sillä sisko oli laatinut minua varten hyvinkin kiireisen aikataulun. Yleisesti ottaen Dublin on viihtyisä kaupunki kauniine ja suurine puistoineen, joissa erityisesti paikalliset viettävät lounastaukojaan syöden sandwicheja. Tosin melko nopeasti huomasin, että arkkitehtuurisesti kaupungin suunnittelussa on parantamisen varaa. Lähes jokainen katu päättyy umpikujaan ja kiviaitaan. Jos jostain syystä halusi kiviaidan toiselle puolelle, oli kierrettävä toisaalta. Tämä näkyi käytännön pulmina mm. siinä, että päivittäinen kauppamatka venyi puolesta kilometristä kolmeen kilometriin vain siksi, että joku oli halunnut rakentaa kolmen metrin korkuisen kiviaidan omaisuutensa ympärille. Yksityisomistus onkin Irlannissa kunniassaan ja jokamiehenoikeudet ovat maassa täysin tuntematon käsite.

Keskustan ostoskatu, Crafton street, on melko pienikokoinen miljoonan asukkaan kaupungin kävelykaduksi, mutta liikkeitä ja putiikkeja alueela on runsaasti (itse olin kaupungissa juuri alennusmyyntien aikaan ja hinnat olivatkin Suomen hintoja huokeammat). Ilokseni totesin myös, että muutkin suomalaiset olivat löytäneet Dublinin. Eräänä päivänä ostoksilla ollessani olin nimittäin törmätä alivaltiosihteerin maisteri Frangeniin!!

Dublinissa liikkuessa kannattaa ottaa huomioon muutamia käytännön seikkoja. Ensinnäkin päinvastaisesta liikenteestä johtuen kannattaa miettiä tarkoin, kummalla puolella katua odottaa bussia. Kokemuksen syvä rintaääni puhuu... En suosittele myöskään ylittämään katua, ellei jalankulkijalle pala varmasti vihreä valo. Muutaman hazardi-tienylityksen tehneenä voin kertoa, että autoilijat eivät väistä.

Tietoni Irlannista ennen matkaa olivat melko vähäiset, mutta ennekkokäsityksiini kuului kuva sateisesta ilmastosta. Talvisin käsitykseni on kuulemma täysin oikea, mutta elokuussa sää ja ilmasto olivat hyvin samanlaiset, kuin Suomessa. Tosin Suomessa en ainakaan vielä ole havainnut kasvavan palmuja. Yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista oli vaikuttava vuorovesi (vedenpinta vaihtelee n. 4m), jonka vaikutuksesta vesi vetäytyi kokonaan valtavasta Dublinin lahdesta.

Eräs Irlannille tyypillinen sääilmiö on sumu. Jo muutamassa päivässä kykenin erottamaan sanojen hazy, misty ja foggy -vivahde-erot. Hazyä esiintyy lähes joka päivä, kun taas foggy (tihein mahdollinen sumu) on harvinaisempi. Sitä esiintyi esim. silloin, kun vierailimme Dublinin suosituimmalla näköalapaikalla. Maisemat kyseisellä paikalla ovat kuulemani mukaan kauniit, mutta itse paikalla käyneenä en voi sanoa edes sitä, olisiko minun pitänyt ihailla merta vai mannerta. Irlannin maaseutuun tutustuessani havaitsin vielä eräänlaista sumun ja pilven välimuotoa, mutta ehkä nyt hieman kiinnostavampaan asiaan. Yleisesti ottaen maaseudun voi jakaa kahteen osaan. Tasaiseen ja kumpuilevaan alueeseen (jota kutsutaan mahtipontisesti vuoristoksi!) Alueet ovat joko peltoina tai siellä kasvaa puolen metrin korkuista piikkipensaikkoa. Näkemäni mukaan maaseudulla viihtyvät vain lampaat, niin ja lampaista kuvia ottavat turistit. Metsiä Irlannissa ei juurikaan ole, sillä englantilaiset valloittajat parturoivat metsät omaan käyttöönsä jo vuosisatoja sitten.

Kahden viikon aikana ehdin myös tutustua irlantilaisiin ja heidän tapoihinsa. Lienee yleisesti tunnettua, että Irlannista löytyy kiitettävästi pubeja. Esimerkiksi yksinomaan Dublisissa on yli 1000 pubia, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleinen paikka. Irlantilaisille pubit ovat illanviettopaikkoja, jonne tullaan tapaamaan ystäviä, katsomaan urheilua, syömään ja nauttimaan olutta (onhan maailmankuulu olutmerkki, Guinnes, Irlannista). Yleensä joka pubissa on myös mahdullisuus kuulla paikallista perinnemusiikkia viihtyisässä ympäristössä. Varsinainen yöelämän keskus Dublinissa on Temple Barin alue, joka on erityisesti turistien suosiossa. Ihmiset ovat Irlannissa avuliaita ja heitä ei suomalaiselle tyypillinen ujous haittaa. Tosin myös irlantilaisilla on muutamia mielenkiintoisia juuri heille tyypillisiä ominaisuuksua. Irlantilaisten olemuksesta huokuu isänmaallisuus, mikä näkyy erityisesti silloin, kun Irlanti pärjää urheilussa (ei kannata kritisoida Irlantilaiselle Eddie Irvineä, vaikka mieli tekisikin...) Irlantilaiset harrastavat jalkapallon lisäksi meille hieman eksoottisia urheilulajeja, kuten rugbyä, krikettiä ja hurlingia (hurling on joukkuepeli, jossa pallo pyritään saamaan maaliin lapion muotoisella mailalla lyömällä palloa ilmasta käsin). Erityisesti irlantilaisten ja englantilaisten väliset kohtaamiset urheilussa ovat värikkäitä. Englantilaisten ja irlantilaisten välillä vallitsee samantyyppinen suhde kuin Suomella ja Venäjällä, joten maiden välisiä suhteita ei kannata ottaa keskustelussa heti ensimmäisenä esille.

Kaksi viikkoa Irlannissa kului nopeasti ja pian huomasinkin olevani takaisin Suomessa ja opinahjossani Joutsan lukiossa. Muistoni matkasta ovat yksinomaan positiivisiä ja toiseen kulttuuriin tutustuminen antoi mielenkiintoisia uusia kokemuksia. Mieleeni jäikin itämään ajatus siitä, että ehkä jonain päivänä palaan Irlantiin takaisin ja tutustun sen ihmisiin ja kulttuuriin syvällisemmin, kuin ensimmäisellä kerralla.