Matkan järjestelyt eivät sujuneet aivan ongelmitta. Olin aluksi ystäväni Hanna Pietilän kanssa varannut matkan Bournemouthiin , koska useat kaverimme olivat kehuneet paikkaa uskomattoman rennoksi. Meidän tuurillamme kyseinen matka peruuntui, koska EF ei ollut saanut tarpeeksi lähtijöitä tälle matkalle. Muut ajankohdat kyseiseen paikkaan eivät sopineet minulle, koska olin kesätöissä ja työt rajoittivat ajankohtaa. Ainut ajankohta, joka sopi meille oli loppukesästä, ja tämän vuoksi varakohteemme oli Eastbourne. Tästä paikasta saimme kuulla vain negatiivisiä mielipiteitä, koska siellä oli vain vanhuksia.. Meille vitsailtiin, että keski-ikä on jotain "kuudenkympin ja kuoleman välillä". Olin ystäväni kanssa kauhuissani, mutta silti mielessäni odotin innolla tätä matkaa. Ainut positiivinen asia, minkä voin EF:stä sanoa, on se, että ne tulivat rahallisesti hieman meitä vastaan, kun meidän ensimmäinen kohdematka peruuntui. Muuten en oikein pidä tämän kyseisen järjestön järjestelyistä…

Aika kului ja kesäloma alkoi. Lähtö häämötti ja odotukset olivat korkealla. Kun sitten viimeinen ilta tuli, sujui se matkalaukun kanssa tapellessa. Matkalaukun voitettua (jouduin nimittäin karsimaan vaatteitani..) rauhoituin (?) hieman viettämään iltaa perheen kanssa. Ystäväni olin käynyt jo hyvästelemässä viikon varrella, mutta heitä oli jo nyt ikävä ..

Tämä matka oli minulle loistava mahdollisuus nähdä maailmaa, ja päästä ensimmäistä kertaa lentokoneeseen. Onneksi en pelännyt kovinkaan paljon lentoa, toisin kuin äitini, joka oli nähnyt jo useaan kertaan painajaisia matkastani.. Uni kylläkin jäi lyhyeksi sinä yönä, kun pyöriskelin sängyssä. Herätyskello pärähti soimaan liian aikaisin mielestäni, kun olin vasta juuri päässyt uneen. Lähtö kohti Helsinkiä alkoi joskus kello 03.00 aikoihin 7. päivä vuosituhannen viimeistä heinäkuuta. Minun tuuriani oli myös se, että olin saanut pienen kesäflunssan juuri ennen matkaa. mutta eipä se tahtia haitannut!

Lentokentällä oli outo olo, mutta se hävisi aika pian. Muitakin kielimatkalaisia alkoi näkyä terminaalissa, ja kaikki odottivat varmasti kolmea ikimuistoista viikkoa innolla. Matka Englantiin sujui hyvin, eikä lentokone pudonnut! Se oli jo puolivoittoa.. Saavuttuamme Gatwickin lentokentälle oli tunnelma jo nousussa. Joihinkin matkalaisiin oltiin jo tutustuttu ja odotukset olivat korkealla. Bussimatkalla kohti määränpäätämme mietimme millainen isäntäperhe meille tulisikaan. Ehdotukset vilisivät aina kauheimmasta mahdollisuudesta siihen parempaan päin. Jokainen toivoi, että omalle kohdalle osuisi se paras mahdollinen perhe, mutta näin ei varmasti kävisi.

Perille päästyämme saimme hyvät naurut, kun eräs kiinalais-englantilainen ( tai ainakin sen näköinen) liideri yritti lukea nimiämme. Yritykseksihän se jäi... Päästyämme ulos bussista nimiämme huudettiin ja samalla menimme oman perheen "edustajan" luo. Suomalainen liiderimme Iina Pirhonen sanoi minulle ja Hannalle heti alussa, että me näköjään pääsemme todella hyvään perheeseen. Ja näin kävi! Mrs ja Mr Phillips asuivat aivan keskustassa. Heidän tytär omisti tämän talon, joka oli ollut vanha vanhainkoti aikaisemmin. Talo oli kolmikerroksinen ja se oli myös lähellä meren rantaa! Unelma paikka meille kahdelle menevälle nuorelle…

Kotiuduttuamme tutustuimme hieman paremmin meidän sijais-äitiimme, joka osoittautui rennoksi ja huumorintajuiseksi naiseksi! Samalla hän kertoi, että talossa on paljon muitakin opiskelijoita, jopa Hong Kongista ja Argentiinasta asti!!! Hän kertoi, että perheeseen "kuului" meidän lisäksi kolme poikaa Itävallasta, yksi tyttö Ranskasta, Espanjasta ja Argentiinasta, sekä meidän kaikkien ikioma "lemmikki" Edwin from Hong Kong!! Perheeseen tuli vielä kaksi tyttöä Saksasta muutan päivän jälkeen.. Rupattelun jälkeen menimme vähäksi aikaa nukkumaan, sillä aikainen herätys ja vähäinen uni vaativat veronsa.

Ensimmäinen viikko meni tutustuen kaupunkiin ja perheen jäseniin, unohtamatta toki uusia suomalaisia ystäviämme. Kaupunki osoittautui viihtyisäksi, vaikka siellä oli PALJON vanhoja ihmisiä. Paikallisiin nuoriinkin me ehdimme tutustua aivan alkuviikkoina ja muutamia nuoria tapailimme aina silloin tällöin aivan sattumaltakin. Onneksi kaupungin väkiluku oli kasvanut juuri heinäkuun aikaan paljon, sillä Eastbournessa oli NUORIA opiskelijoita ympäri maailmaa. Eikä ne vanhukset meitä haitannut, sillä uskomattomat perheen jäsenet, liiderimme ja suomalaiset ja paikalliset ystävämme saivat tunnelman nousemaan korkeuksiin!

Kun sitten pikku hiljaa uskalsimme heittää kartan pois käsistämme, ehdimme katsella hieman ympärillekin. (Voin sanoa, että olimme kunnon turistien näköisiä suuri kartta käsissämme hortoilemassa ympäri kaupunkia!!) Kaupunki osoittautui mielenkiintoiseksi ja siellä oli paljon nähtävää. Kiertelimme EF:n kanssa monissakin paikoissa, mutta tietenkin jouduimme maksamaan aina matkasta. Vapaa-ajan "rientoihin" kuluikin paljon rahaa, vaikka emme sitä matkaa ennen tienneetkään. Luulimme, että maksettuamme matkanhinnan, kuuluisivat siihen myös matkat ja muut vastaavat tapahtumat. Toisin kuitenkin kävi… Tämä oli vain pelkkää rahastusta meiltä kielimatkalaisilta ja valitimme oikein kuuluvasti paikan pomolle!!!

Nähtävyyksistä voisin mainita, että Eastbournessa on Englannin kuuluisin itsemurhapaikka BEACHY HEAD! Juuri edellisellä viikolla, ennen saapumistamme sieltä oli hypännyt joku 17-vuotias nuori mereen, kun elämä oli tympäissyt. Itse en valitettavasti päässyt katsomaan paikkaa, mutta ystävämme kertoivat, että paikka oli mahtava. Ei siis siinä mielessä. Että siellä tehdään itsemurhia, vaan korkeus oli lumonnut matkalaiset. Pääsimme myös katsomaan Eastbournea mereltä päin ja näkymät olivat upeita.

Onneksi Englannissa olivat upeat säät matkan aikana, niin pystyimme myös nauttimaan samalla lailla, kuin suomalaisetkin. Englannissa oli myös vuosisadan kuumin päivä silloin kun me olimme paikan päällä. Matka muutenkin onnistunut, vaikka hermomme paloivatkin useaan otteeseen EF:n järjestelyjen takia. Upeat ihmiset piristivät matkaamme, joten siitä tuli ikimuistoinen…

Viikot kuluivat liian nopesti "opiskellen" ja seikkailen ympäri Englantia. Rannallakin tuli makoiltua useampaan otteeseen, ja allekirjoittautunut kävi hyppäämässä muutaman paikallisten poikien kanssa n. viidentoista metrin korkeudesta suoraan mereen. Kokemus oli hauska, vaikkakin se alussa vähän jännittikin. Uusiin ihmisiin tuli tutustuttua ja uusia ystäviäkin tuli saatua. Iltaisin rellestimme Eastbournen yöelämässä milloin mitenkin. Joskus sattui hieman ikäviä, mutta niistä ei enää välitetä. Onneksi kuitenkaan mitään vakavampaa ei sattunut.. EF:n diskotkin tuli koettua, mutta emme me niissä kauaa viihtyneet. Paikalliset pubit tuli myös koluttua, vaikka se kiellettyä olikin. (Tätä teidän uusien matkalaisten ei kannata kokeilla…)

Pääsimme myös käymään Lontoossa, mutta retkestä tuli aivan fiasko! Meidän piti käydä mm. Madame Tussaud:ssa, mutta linja- automme meni rikki! Sillä matkalla pääsimme näkemään London Dungeonin, jossa on Jack The Riverin aikaan saannoksia. Tämä "viiltäjä- Jack" oli kauan sitten aiheuttanut paljon pelkoa Englannissa. Sitten näimme myös London Bridgen, joka oli ihan vakuuttava, mutta karvas pettymys linja- auton hajoamisesta vaikutti mielialoihimme… Samalla matkalla emme sitten muuta nähneetkään. Meille tosin luvattiin ilmainen linja-auto kyyti kierrosajeluineen Lontoossa, mutta tämänkin järjestäjät peruivat. Tunteet kuohuivat ja osa porukasta teki oma kustantaisen matkan Lontooseen. Näin he näkivät kaikki kuuluisimmat nähtävyydet, jotka meiltä muilta jäi näkemättä.

Viimeisenä lauantaina meillä oli matka kohti Lontoota, jossa oli mahdollisuus tehdä viimeiset tuliaisostokset. Tällä reissulla meidän piti tehdä se kiertoajelu, mutta se siis jäi vain haaveeksi. Kyllä me kiertoajele tehtiinkin, mutta tosin vain KÄVELLEN! Näimme Big Benin, Buckhinhamnin palatsin ja Trafalgar Squaren yms.. Pettyneitä kasvoja oli aika paljon, ja sen aiheutti vain huonot järjestelyt. No, ostoksia tuli tehtyä jonkin verran, ja saimmehan kävellä ihan Piccadilly Circus:sella ja Oxfort Streetillä. Pienissä kuppiloissa tuli käytyä ja ihmisten vilinässä melkein eksyttiinkin keskelle Lontoota. Ja saimme myös tilaisuuden käyttää ihan ensimmäistä kertaa maanalaista.. Kokemus oli aika kiva!

Niin sitten ne kolme viikkoa olivat vierähtäneet ja oli aika hyvästejen. Viimeinen ilta meni rannalla yhdessä muiden maalaisten kanssa itkua tihrustaen. Muistoja oli kertynyt paljon ja niitä huonoja oli vain aivan hivenen, ja edes sitäkään. Osoitteita tuli vaihdettua, ja näin joulun alla lähetin postikortteja aina Hong Kongiin ja Argentiinaan asti. Jäähyväiset olivat kamalat ja kukaan ei olisi halunnut palata Suomeen, vaikka siellä odottikin perhe ja ystävät. Monikaan ei nukkunut yhtään viimeisenä yönä ja pakkaaminen meinasi jäädä kokonaan, ainakin minulla itselläni. Hyvästeltyämme isäntäperheemme oli matka kohti linja-auto asemaa, josta matka jatkui kohti lentokenttää. Linja-autoasemalle oli saapunut oma liiderimme Mike, johon oli helppo tutustua. Hänen ansiostaan matkastamme tuli rattoisampi ja ikimuistoinen. Lentokoneessa oli ratkiriemukas tunnelma, vaikka ikävä oli jo takaisin Englantiin. Tutuksi tulleiden, uusien kavereidemme kanssa juttu lensi ja "lentoemot" meinasivat menettää hermot kanssamme.

Saavuttuamme Helsinki-Vantaan lentokentälle itku alkoi taas. Kukaan ei olisi halunnut erota uusista ystävistään ja ikävä oli jo nyt! Kuitenkin kaikki hyvä päättyy aikanaan, ja niin myös tämäkin reissu päättyi. Onneksi meille jokaiselle jäi varmasti paljon muistoja ja monta filmiä valokuvia! Voimme muistella yhteistä matkaa lämmöllä, vaikka EF:n järjestelyt pilasivat sen melkein. Ja syksyn EF Partytkin on jo takana, joissa näimme ystävämme. Sitä olivat kaikki odottaneet ja matkasta tulikin hauska. Minun kohdallani kävi hyvä tuuri, sillä kolme matkalaista asuu aivan lähellä, vain n. 60km päässä, ja kun on ajokorttikin jo, niin voin aina silloin tällöin käydä katsomassa heitä. Ainut huono puoli on vain se, että aikaa ei tahdo riittää…

Tässä on minun oma kertomus ihanasta matkasta, mutta ne kaikkein hauskimmat tapahtumat eivät kyllä ole aivan julkaisukelpoisia.. Toivotan kaikille antoisaa matkaa, jos olette päättäneet lähteä kielimatkalle. Toivon myös, että teillä käy parempi tuuri järjestelyjen kanssa, ja älkää myöntykö aivan heti järjestelijöiden mukaan. Voin myös sanoa, että ei se "vanhusten paratiisi" ollut niin huono paikka, mitä meille kerrottiin. Ainakin siellä on aivan uskomattomia ihmisiä, joiden kanssa oli helppo keskustella….

Ei muuta sitten kuin varaamaan matka ja lähtemään seikkailemaan. Näillä retkillä saa varmasti kokemusta ja näkee paljon, mutta sekin riippuu sinusta itsestäsi!!! Hauskaa talven jatkoa kaikille!!!