Sivun loppuun

Opintomatka Saksaan Dresteniin

Saksan nuorisokulttuurista (Jari Saltiola)

Ollessani lyhyellä opintomatkalla Saksassa, sain huomata, että suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin välillä ei ole kovinkaan syvää kuilua. Opintomatkan rajoitetusta ajasta huolimatta yhtä sun toista ehti tapahtua. Mukavilla pikku retkillämme ja loputtomalta tuntuvien keskustelujen keskellä sain monesti huomata runsaasti yhtäläisyyksiä suomalais- ja saksalaisnuorten välisessä elämässä.
Mennessäni Saksaan olin kuvitellut muiden oman ikäisteni nuorten elämän aivan toisenlaiseksi tottumuksia ja koulurytmiä myöten. Aluksi minuun teki tietenkin vaikutus saksalaisnuorten ystävällisyys ja avoimuus minua ja kielitaitoani kohtaan. Kukaan ei ikinä moittinut edes passiivisesti kielitaitoani, vaan saksalaiset pikemminkin kehuivat jo valmista pohjaa ja olivat aina valmiita opettamaan minulle uutta, kunhan vain viitsin kysyä. Mietin, kuinka paljon kielitaito kehittyy vaikkapa puolessa vuodessa, kun jo vajaassa viikossa kykenee oppimaan vaikka mitä uutta.
Käytökseltään saksalaisnuoret poikkesivat ehkä hieman suomalaisnuorista. Voisi sanoa, että saksalaiset ovat astetta kohteliaampia, kuin suomalaisnuoret, mikäli heidän kulttuurin mukana kulkevaa teitittelyä ei lasketa mukaan. Oli tärkeää muistaa teititellä aina aikuisia, mutta onneksi nuorten kohdalla ei tarvinnut muistaa koko asiaa. Katastrofia nyt tuskin pääsisi syntymään, vaikka unohtaisikin kerran teititellä itseään korkeammassa asemassa olevaa ihmistä, mutta on hyvä muistaa, että se on lähinnä kohteliaisuuden vuoksi. Myös ruokailun kohdalla mainittakoon, että ruoasta ei ole tapana kiittää, vaan on hyvin tärkeää ilmaista aina, miltä ruoka maistuu. Kertoessani, että Suomessa usein vain kiitetään ruoasta kotiolosuhteissa, sain selityksen saksalaiselle tavalle, että ruoan kehuminen on jo valmis kiitos ruoan valmistajalle. Itselleni ja ystävilleni yleiset kohteliaisuudet eivät juurikaan ongelmia tuottaneet ja mikäli jokin pikku muodollisuus sattui unohtumaan, oli se pian korjattavissa sanomalla pikaisesti ‘Entschuldigung’ tai ‘Verzeihung’, ‘anteeksi’.
Saksalaisnuorten vapaa-aika kuluu pitkälti samoissa toimissa, kuin suomalaisnuorilla. Usein aikaa vietetään ystävien kanssa yhdessä seurustellen vaikkapa puistoissa tai kahviloissa, ihan henkilön luonteesta riippuen. Myös pienet ja viihtyisät kapakat ovat suosittuja, koska Saksassa alkoholia saa tunnetusti tarjoilla jo kuusitoistavuotiaille. Siitä huolimatta, että alkoholia käyttävät jo nuoremmat ikäluokat kuin Suomessa, on humalahakuinen juominen melko outo sana saksalaisille. Saksalaisystävieni mukaan ihmiset juovat itsensä humalaan aika harvoin. Kauhukseni sain kuitenkin kuulla, että niiden saksalaisten - jotka ovat olleet tekemisissä suomalaisten vaihto-oppilaiden kanssa - mukaan suomalaiset tulevat usein Saksaan, jotta voisivat juoda itsensä känniin. Pois se meistä! Oman mielipiteeni mukaan on äärimmäisen epäkypsää mennä ulkomaille juomaan kuin porsas ja antaa muiden sitten niittää huonoa mainetta. Meille riittivät loistavasti tuntien jutustelu uuden kaupunginosan Neustadtin puiston kauniissa näkymissä tai leppoisa istuskelu kotoisten pikku kahviloiden ulkoilmaterasseilla.
Vapaa-ajan käyttö on aina tietenkin henkilön itsensä mieltymyksistä kiinni. Saksassa vapaa-ajan vietto olisi onnistunut yhtä hyvin jalka-pallon pelaamisella kuin shoppailullakin. Ennen kuin pitäisi puhua vapaa-ajasta, on myös hyvä mainita, että meillä oli joka päivä erittäin kattava mahdollisuus tutustua muun muassa paikalliseen Dresdenin kulttuuriin. Sen lisäksi, että me saimme ihailla Dresdenin hienoja nähtävyyksiä oppilaiden turistiopasmaisen tarkkojen selitysten avulla pikku kaupunkikierroksillamme, opimme myös yhtä sun toista paikallisesta elämästä vain oleskelemalla siellä sun täällä vapaa-ajallamme. Oli erittäin positiivista huomata ja itse ainakin hämmästyin aluksi hieman saksalaisystävieni paikallistietoudesta. Välillä minusta tuntui, että ystävieni tietous oli varsin ylitsepursuavaa, koska en edes kerennyt kunnolla kysyä jonkin rakennuksen tarkoitusta, kun sen historia tuli jo yksin tein sen rakentamisajankohdasta nykypäivään saakka jonkun ystäväni suusta. Oli varsin ihailtavaa huomata, kuinka perehtyneitä he olivat paikalliseen historiaan. Itse voisin vain sanoa, että kateeksi käy.
Samantyylisen vapaa-ajanvieton lisäksi oli hauska huomata, että saksalaisnuoret tietävät valtavan määrän samoja vitsejä, tarinoita ja sanontoja kuin suomalaiset. Eräänkin kerran kävellessäni Saksin Sveitsissä aivan Saksan rajan tuntumassa retkellä, eräs saksalaisystäväni repäisi maasta heinän ja kysyi minulta; Hühnchen oder Hähnchen, mikä tarkoittaa samaa kuin "kukko vai kana?". Yllättyneenä kysyin, oliko tämä jokin saksalainen tapa, ja olihan se. Olin aina luullut, että vain suomalainen vanhakansa tuntee tämän sanonnan. Myös muita samantapaisia asioita löytyi roppakaupalla, mikä oli mielestäni hyvin kiehtovaa. Asia lienee vain selitettävissä menneisyydellä, jolloin Saksa ja Suomi olivat melko kiinteässä yhteydessä opiskelijoiden vuoksi.
Saksan vierailusta jäi erittäin mieluisa maku suuhuni ja voisin sanoa, että matka onnistui jopa fantastisen hyvin. Koin ja opin valtavasti uutta sekä kaikki ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja avoimia minua kohtaan. Opintomatka oli minulle kaikin puolin positiivinen kokemus. Ehdin jo luvatakin, että tulen ensi vuonna käymään uudelleen.

Napsauttamalla hiirellä seuraavia kuvia voit katsella niitä suurempana

	1. Kiertokävelyllä Dresdenin vanhassa kaupungissa, kuvassa Brühlsche Terasse.
	2. Zwinger, barokkityylinen linna, joka on rakennettu 1700-l. vain juhlien pitämistä varten.
	3. Yhteiskuva Zwingerin Nymphilähteeltä.
	4. Frauenkirche tuhoutui liittoutuneitten palopommihyökkäyksessä helmikuussa 1945. Uudelleenrakennus aloitettiin vuonna 1994. Kuvassa Frauenkirche rakennustelineiden ympäröimänä kesäkuussa 2002. Kirkon olisi määrä valmistua entisenlaisekseen Dresdenin 800 vuotisjuhlaan vuodeksi 2006.
	5. Välillä otettiinkin sitten vähän rennommin ja kulutettiin aikaa jutustelemalla saksalaisystävien kanssa.
	6. Rathenista alkoi patikkaretkemme Saksin Sveitsin kansallispuistoon.
	7. Näkymä Elben laaksoon ja hiekkakivivuoristoon Bastein näköalakahvilasta.
	8. Vierailimme Meissenin maailmankuulussa posliinitehtaassa, jossa esiteltiin myös, kuinka erilaiset posliiniesineet syntyvät "valkoisesta kullasta".

Matkakertomus  (Laura Saltiola)   

3.6. Lentomme lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä 9.55 Prahaan. Prahassa vietimme iltapäivän käyden syömässä pitsaa keskustassa sijaitsevassa ravintolassa, jossa pitsat paistettiin puu-uunissa, ja katsellen Prahan nähtävyyksiä. Prahasta lähdimme junalla Dresdeniin. Matkalla saimme ihailla Tšekin upeita maisemia. Dresdenin päärautatieasemalle, jossa tapasimme meidät majoittaneet nuoret, saavuimme hiukan yli kahdeksan. Menimme nuorten kanssa raitiovaunulla heidän omiin koteihinsa, joissa tapasimme heidän perheensä, söimme hiukan iltapalaa ja kävimme nukkumaan. 

4.6. Aamulla söimme aamupalan perheissä ja menimme nuorten kanssa heidän kouluunsa Marie-Curie-Gymnasiumiin. Aluksi söimme sämpylöitä ja joimme kahvia tai teetä koulun kanttiinissa tutustuen samalla opettajiin ja muihin koulun oppilaisiin, jotka majoittivat joutsalaisia nuoria. Seuraavat kaksi tuntia vietimme nuortemme kanssa heidän oppitunneillaan. Iltapäivällä menimme yhdessä tutustumiskävelylle Dresdenin vanhaan keskustaan. Nuoret kertoivat meille vuorollaan eri paikoista, kuten Semperoperasta ja Zwingeristä. Illalla saimme tehdä mitä halusimme; jotkut menivät ostoksille ja toiset istuivat kahvilassa jutellen saksalaisten nuorten kanssa.