Sivun loppuun

JOUTSAN YHTEISKOULUN PERUSTAMINEN

Joutsaan saatiin oppikoulu  yli 50 vuotta sitten. Joutsan Yhteiskoulun Kannatusyhdistys r.y. sai 5-luokkaisen oppikoulun perustamisluvan 25.4.1946. Sen mukaan koulu sai aloittaa toimintansa 1.9. samana vuonna Riuttalan talossa (kuva 1 ja kuva 2). Keskikouluna koulu toimi 15 vuotta. Syksyllä 1961 valtioneuvoston luvalla koulu laajeni kahdeksanluokkaiseksi valtion linjajakoisia lyseoita vastaavaksi yhteiskouluksi. Kannatusyhdistys ylläpiti koulua 27 vuotta. Vuonna 1973 koulun omistajaksi tuli Joutsan kunta. Vuotta myöhemmin siirryttiin peruskouluun ja yhteiskoulun tilat jäivät Joutsan lukion käyttöön.

Kun Joutsan kirkonkylän Mämmilän talon vanhin poika Antti Hossola (kuva 3), josta myöhemmin tuli Joutsan Yhteiskoulun ensimmäinen rehtori, lähti 1910-luvun puolivälissä oppikouluun Mikkelin lyseoon, piti ensin ajaa körötellä hevoskyydillä noin 50 kilometriä Mäntyharjun asemalle ja sieltä junalla Mikkeliin. Tuollaisesta matkasta tultiin kotona käymään kesäloman lisäksi vain jouluksi ja pääsiäiseksi. Ei ihme, että esimerkiksi lukuvuonna 1910-11 oli joutsalaisia oppikouluissa lähikaupungeissa Mikkelissä, Jyväskylässä ja Heinolassa eri vuosiluokilla yhteensä vain 8 oppilasta. Voi kuvitella, että kalliiden kustannusten ja käytännön hankaluuksien lisäksi vähän toisella kymmenellä olevan maalaislapsen koti-ikävä oli syynä monen opintien katkeamiseen. Tilannetta helpotti vähän vuonna 1920 perustettu Sysmän yhteiskoulu ja vuonna 1925 toimintansa aloittanut Kangasniemen yhteiskoulu.

Kuitenkin vielä 1940-luvun alussa oli oppikouluun lähtö harvinaista. Yleensä se oli mahdollista vain varakkaille.Muille se oli sattumanvaraista. Tästä esimerkkinä lainaan Joutsan kirjasta otteen Suomen pitkäaikaisimman pääministerin ja Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Kalevi Sorsan kirjoituksesta:"Niihin aikoihin, jolloin minun piti siirtyä yläkouluun, kuoli Joutsan nimismies. Ehkä taloudellisista, ehkä käytännön syistä otti silloin leski lapsilleen yksityisopettajattaren. Yläkoulun opettajatar rohkaisi minua kovasti lähtemään mukaan näin yllättävästi avautuvalle opintielle, ja tuskinpa sitä ilman hänen päättäväisyyttään olisi mitään tullutkaan. Niin alkoi erikoislaatuinen, mutta varmasti hyvin tehokas koulunkäynti apteekin vinttihuoneessa. Se oli hyvin perheenomaista opiskelua, ja kun sitten seuraavana syksynä nimismiehen perheen muutettua Jyväskylään ja minun saatua kouluasunnon heiltä tentimme oppimäärämme, pääsimme kaikki seuraaville luokille. Alkoivat nuo tunteja kestäneet matkat häkäisissä, täpötäysissä linja-autoissa, jotka suurella vaivalla pitivät yhteyttä Joutsan ja Jyväskylän välillä.

Ensimmäinen tiedossa oleva yritys oman oppikoulun saamiseksi käynnistettiin jo vuonna 1909. Hankkeen alullepanijoita olivat: kanttori Kaarlo Kartio, maanviljelijä Aksel Lehtinen ja ja kunnallislautakunnan esimies, maanviljelijä Antti Pura. Parin vuoden aikana järjestettiin ompeluseuroja, myyjäisiä ja iltamia yhteiskoulurahaston hyväksi. Hanke kuitenkin raukesi ja herätettiin uudelleen henkiin n. 35 vuotta myöhemmin. Elettiin pitkän sodan uuvuttamina ankeita aikoja. Kuitenkin näissä olosuhteissa jaksettiin kantaa huolta lasten ja nuorten tulevaisuudesta ja opiskelun tärkeydestä. Käytännön sysäyksen asialle antoi maanviljelijä Frans Temisevä syksyllä 1944. Hän otti yhteyttä Mämmilän maisterin Antti Hossolaan, joka toimi lehtorina Juankoskella, mutta vietti lomia Joutsassa. Tartuttiin ripeästi asiaan, sillä jo joululoman aikana 6.1.1945 perustettiin Joutsan Yhteiskoulun Kannatusyhdistys r.y. 37:n henkilön toimesta. Koska koulu ei tulisi saamaan valtionapua kahtena aloitusvuotenansa, piti koota miljoonan markan käyttöpääoma. Tehtiin esitys kunnan omistamasta yksityisestä oppikoulusta, jossa kannatusyhdistys toimisi tukijana. Tähän ei kunnan päättäjillä ollut valmiutta. Ei myöskään saatu kuntaa takaajaksi kannatusyhdistyksen tarvitsemalle 500 000 markan lainalle, vaan sen takasivat yksityiset. Hyvän positiivisen sysäyksen ja näkyvän esimerkin oikeaan aikaan saadusta tuesta antoivat Joutsan maataloushuolto- ja sivistysjärjestöjen edustajien tekemä päätös luovuttaa lakkautetun Suojeluskunnan Tukirahaston kaikki varat 400 000 markkaa perustamisrahastoon. Kunta lahjoitti 100 000 markkaa. Myös osuustoiminnalliset ja muut yritykset sekä yksityiset tekivät merkittäviä lahjoituksia. Kannatusyhdistyksen jäseniä sekä tukijäseniä saatiin runsaasti myös naapurikunnista. Näin tarvittava aikurahoitus saatiin kuntoon ja päästiin käytännön toimiin.

Ensimmäisessä johtokunnassa toimivat maanviljelijä Frans Temisevä puheenjohtajana rouva Hertta Ikonen sihteerinä ja kamreeri Armas Pekkonen rahastonhoitajana sekä muina jäseninä maanviljelijä Toivo Kokko, opettaja Bernhard Santala, tohtori Lauri Ritvanen, rouva Ida Ikonen, puutarhuri Lauri Mäkelä, isännöitsijä Reino Hannonen ja rouva Taimi Pitkäranta. Kesäkuussa julistettiin ensimmäiset opettajien virat haettavaksi. Opettajakuntaan kuului ensimmäisenä lukuvuotena 3 päätoimista opettajaa: filosofian maisteri Antti Hossola maantiedon ja luonnonhistorian opettaja ja koulun rehtori, filosofian maisteri Hannes Rönkä, saksan, englannin ja ruotsin kielten opettaja ja tyttöjen voimistelunopettaja Maini Tiironkoski ja 4 tuntiopettajaa: kamreeri Armas Pekkonen, kirkkoherra Arvi Pulli, opettaja Helvi Romppanen ja veistonopettaja Paavo Ottela.Toisen lukuvuoden alussa tulivat opettajiksi kotitalousopettaja Hertta Järveläinen ja hänen miehensä maisteri Eino Järveläinen. Hertta Järveläinen on ainoana tämän joukon edustajana täällä juhlassa mukana.

Ensimmäisiitä opettajilta vaadittiin paljon joustavuutta. He joutuivat omien aineidensa lisäksi opettamaan myös useita muita aineita. Esimerkiksi rehtori Antti Hossola opetti ensimmäisenä lukuvuotena omien aineidensa lisäksi kaunokirjoitusta, kemiaa, maataloutta, matematiikkaa ja poikien voimistelua. Vuoksenrannan kirkkoherra Arvi Pulli opetti uskonnon lisäksi historiaa ja myöhemmin kemiaa. Matematiikan opettajista oli koko maassa kova pula. Rehtori Hossola houkutteli eversti Iivari Kaurasen matematiikan ja fysiikan opettajaksi. Hän otti haasteen vastaan ja muutaman vuoden kuluttua auskuitoi ja saavutti myös muodollisen pätevyyden.

Ensimmäisenä lukuvuotena oli koulussa 89 oppilasta. Heistä ensimmäisellä luokalla oli 41.Toisella luokalla aloitti 30 ja kolmannella 18 oppilasta. Kaikki hyväksyttiin pääsykokeiden perusteella. Tois- ja koimasluokkalaiset olivat pääosaltaan aloittaneet oppikoulunsa muualla. Joukossa oli myös kuuden oppilaan ryhmä, jolle vanhemmat olivat palkanneet yksityisopettajan edelliseksi vuodeksi. Ensimmäinen luokka pääsi opiskelemaan Nuorten Kristillisen yhdistyksen omistamaan rukoushuoneeseen. Toinen ja kolmas luokka sijoitettiin salmen taakse-Riuttalaan, Lehtisen suvun vanhaan asuinrakennukseen. Kun uusi koulutalo päätettiin rakentaa tämän rakennuksen hirsistä, aloitettiin talon purkaminen huhtikuussa 1947 ja oppilaat joutuivat evakkoon kunnan omistamaan parakkiin. Täällä aloitettiin myös seuraava lukuvuosi.

Uusi koulutalo päätettiin rakentaa seurakunnalta vuokratulle tontille Myllytien varteen. Vuokra oli nimellinen, joten seurakunta oli osaltaan edesauttamassa koulua. Rakennustoiminta käynnistettiin vauhdilla, sillä jo loka- marraskuun vaihteessa, noin puolen vuoden kuluttua rakentamisen aloittamisesta parakkilaiset pääsivät muuttamaan savusta ja kylmyydestä uuteen kouluun. Tosin se oli keskeneräinen ja sielläkin lämmitys alkuun vähän kummitteli ja kosteutta tuli märistä lämpöeristeistä. Uudessa koulutalossa vietettiin vihkiäisiä 28.11.1948, eli kolmantena lukuvuotena. Tilaisuus muodostui huomattavaksi kuittuuritapahtumaksi. Väliajalla juhlavieraat tutustuivat taloon. Yläkerrassa jotkut ihmettelivät "hutjuvia" lattioita. Selitys tuli välittömästi. Talo on pioneerieversti Iivari Kaurasen (kuva 4) suunnittelema ja hän on myös valvonut rakentamisen. Lattioissa on käytetty ponttonirakentamisen tekniikkaa ja se kyllä kestää. Oli toteutunut johtokunnan ja rakennustoimikunnan rohkea yritys.Oma koulutalo oli valmistunut ennätysajassa. Joutsan Yhteiskoulu oli ensimmäinen sodan jälkeen toimintansa aloittanut oppikoulu, joka pääsi muuttamaan omaan koulurakennukseensa.

Talo oli kuitenkin rakennettu kokonaan lainavaroin. Kuntaa ei saatu lainojen takaajaksi. Taas tulivat avuksi yksityiset, valveutuneet seutukuntalaiset. Laadittiin 100 000 markan velkakirjoja, joihin tuli takaajiksi yhteensä satoja koulun tukijoita Joutsasta ja naapurikunnista. Kymmenen vuotta myöhemmin Joutsan kunnan päättäjät uskoivat, että koulun talous on vakaa ja kunta otti jäljellä olevat lainat taatakseen. Näin vapautuivat yksityiset henkilöt kunniakkaasta sitoumuksestansa.

Mutta jälleen oltiin uusien haasteiden edessä. Kymmenessä vuodessa kävivät koulun tilat ahtaiksi. Alkoi vilkas keskustelu uuden koulun rakentamisesta. Koulu tarvitsi uuden tontin. Vaihtoehtoisia paikkoja tarjottiin peräti toistakymmentä. Joukkoon mahtui tarjous yksityisestä lahjoitustontistakin Karimäestä. Asia ratkesi ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. Kunta osti Ala-Hulikkalan tilasta 2,5 hehtaarin määräalan ja lahjoitti sen kannatusyhdistykselle. Uuden koulun kokonaiskustannukset olivat kalustoineen noin 100 miljoonaa markkaa. Se oli huikea summa. Ei ihme, että kunnanvaltuustossa käytiin tiukka keskustelu takausvastuuseen menosta. Uusi koulutalo valmistui syksyksi 1961 ja samalla koulu sai lukio-oikeuden.

Kannatusyhdistyksen arvokas osuus koulun vetäjänä päättyi vuonna 1973 kun Joutsan Yhteiskoulu siirtyi kunnan omistukseen. Tällä toimenpiteellä ennakoitiin peruskouluun siirtymistä, joka tapahtui vuotta myöhemmin.Samalla muodostettiin Joutsan lukio.

Joutsan Yhteiskoulun Kannatusyhdistys on erinomainen esimerkki siitä, mitä muutamien aktiivisten ja pätevien henkilöiden ennakkoluuloton toiminta saa aikaan.

Seutukunnalla nostatettiin kansanliike lasten ja nuorten tulevaisuuden hyväksi. Taloudellisia vaikeuksia uhmattiin kokoamalla rahaa kaikilla mahdollisilla laillisilla keinoilla. Järjestettiin ompeluseuroja, askarteluiltoja, myyjäisiä, arpajaisia, tukki- ym. keräyksiä, iltamia ja tehtiin taikootyötä. Näihin osallistuttiin yllättävän suurilla joukoilla. Esimerkiksi Tammijärven Mäkelässä ompeluillassa huhtikuussa 1959 oli 53 henkilöä ja Neuvottelukokouksessa rakennusasian merkeissä Leivonmäen kirkonkylän kansakoululla samana vuonna 54 henkilöä. Ensimmäisenä lähes jokaista hanketta vetämässä oli rehtori Antti Hossola. Innolla ja vaivojaan säästämättä olivat myös koulun opettajat taikootyössä mukana. Aktiivinen taustavaikuttaja oli myös kirkonkylän kansakoulun johtaja Pentti Rahkila. Hänen toimestansa luovutettiin koululle lainaksi mm. kirkonkylän kansakoulun opetusvälineitä. Saadun taloudellisen tuen lisäksi tällä kaikella toiminnalla oli erinomainen tiedotus- ja asenteita muokkaava merkitys.

Ensimmäinen koulurakennus jouduttiin rakentamaan lähes kokonaan vanhoista rakennustarvikkeista, sillä kaikesta oli pulaa. Ajan tavan mukaisesti kaikki oli säännöstelty ja tiukan luvanvaraisuuden alista. Esimerkiksi rakennuslupa oli saatu vain vanhan rakennuksen siirtämiseen, joten kaikki muutokset tehtiin pimeesti. Näitä olivat mm. keskusiämmitys ja vesijohdot. Onneksi nauloja saatiin Mannerheimin lastensuojeluliiton välityksellä lahjoituksena Ruotsista.Tosin ne olivat kertaalleen käytettyjä. Olkomiseen tarvittiin taikootyötä ja oppilaiden työpanosta. Samoin koululuokka kerrallaan sai paljon aikaan esimerkiksi lautataikoissa ja muissa vastaavissa urakoinneissa. Se oli sopeutettua opiskelua, tehokasta liikuntaa ja käsityötä mutta myös kaikkia muita oppiaineita.

Mikään muu hanke Joutsassa ei ole koskaan saanut niin paljon ja niin monenlaisia lahjoituksia kuin Joutsan Yhteiskoulu sai. Lahjoittajia ja taikootyön tekijöitä oli satoja. Mukana oli myös suuria lahjoituksia.Esimerkiksi puutavarayhtiöt lahjoittivat puutavaraa. Varsinkin ensimmäisen koulutalon rakennusvaiheen taikootyön osuus oli suuri ja myös kalusteita saatiin lahjoituksina. Vielä kesällä 1961 uuden koulun valmistumisvaiheessa oli useita urheilukentän tekotalkoita.Lahjoituksina saatiin mm.suuri osa pulpeteista yhteisöiltä ja yksityisiltä.

Viidenkymmenen vuoden aikana on koululla ollut neljä rehtoria. Rehtori Antti Hossola (kuva 3) toimi 21 vuotta eli vuoteen 1967 saakka ja siitä lähtien Rauno Kivistö vuoteen 1974. Tällöin Joutsassa alkoi peruskoulu ja Joutsan lukio jatkoi omana yksikkönään ja lukion rehtorina jatkoi  Rauno Kivistö (kuva 5). Vuodesta 1998 lukion rehtorina toimi Paavo Valkonen (kuva 6) vuoteen 2003, josta eteenpäin on  jatkanut Seppo Degerman (kuva 7). Johtokunnan puheenjohtajina ovat toimineet maanviljelijä Frans Temisevä, tohtori Yrjö Leikola, isännöitsijä Mauno Leppänen ja viimeisenä Yhteiskoulun aikaisena puheenjohtajan pankinjohtaja Sampo Rannikko.

Joutsan Yhteiskoulu ja Joutsan lukio ovat antaneet vahvat henkiset eväät seutukunnan suurelle nuorisojoukolle jatkoopintoihin ja sitä kautta vaativiin tehtäviin yhteiskunnan eri aloilla kotimaassa ja ulkomailla. Oppilaista on yleensä ollut lähes puolet joutsalaisia ja toinen puoli naapurikunnista. Keväällä 2005 lakitetaan lukiossa 2000. ylioppilas.

Koko Joutsan Yhteiskoulun toiminnan ajan ovat yksityiset henkilöt- olleet aloitteiden tekijöitä ja niiden toteuttajia: rehtorit, opettajat,koulun henkilökunta, johtokunnan ja vanhempainneuvoston jäsenet ja kaikki vapaaehtoiset tukijat. Joutsan kunta kulki koko toiminnan ajan askeleen verran jäljessä. Peruskouluun siirryttäessä vuonna 1974 vastuu siirtyi kokonaan yhteiskunnalle. Nyt on oikeus edellyttää kunnan päättäjiltä samaa kaukonäköisyyttä kouluasioissa kuin yksityiset 50 vuotta sitten ja siitä lähtien osoittivat. Joutsan koululaitos tarvitsee nopeita, suuria ja kalliita päätöksiä ensisijaisesti tämän talon saneeraamiseksi ja laajentamiseksi mutta myös muiden opiskelun edellytysten nykyaikaistamiseksi.

Alkuperäinen teksti: Rauno Kivistö

Sivun alkuun


Sivu päivitetty 26.04.2005
Vierailijoita 4.4.05 jälkeen: Ilmainen www-laskuri

Pääsivu | Sivukartta | Ajankohtaista | Kevennyksiä | Koulu | Linkkejä | Multimediaa | Opettajat | Opetussuunnitelma | Opinnäytteitä | Opiskelijat | Toiminta | Vieraskirja | Ylioppilaat